maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuoden parhaat draamat

Vuosi 2012 oli oikein kiva, ainakin draamojen perusteella. Kokonaan olen tähän mennessä katsonut jopa 11 tämän vuoden draamaa. Teksti on täysin spoilerivapaata joten lukemaan vain! Kirjoitin tätä ties kuinka monta päivää, joten olkaapa tyytyväisiä! Tässä siis pieni katsaus tämän vuoden kirkkaimpiin tähtösiin ja aloitetaanpa loogisesti vuoden alusta:

Shut Up! Flower Boy Band (닥치고 꽃미남 밴드)


16-jaksoinen Shut Up! Flower Boy Band (lyhyemmin SUFBB) alkoi tammikuussa tvN-kanavalla, ja on näin vuoden mittaan tullut hyvin tunnetuksi ja tykätyksi draamaksi meidän länsimaisien draamakatsojien parissa (älä vain sano ettet ole kuullut siitä!). Taisi se olla myös aikamoinen hitti Koreassakin, eikä se ole ihme. SUFBB on koottu taatuista onnistumisen aineksista; komeista pojista ja musiikista.

 SUFBB on tarina kuudesta läheisestä pojasta, joiden intohimona on musiikki. Poikien rock-bändi on nimeltään Eye Candy ja tarkoitus olisi vielä tulla kuuluisaksikin. Bändin johtajana ja päälaulajana toimii villi Byung-hee (Lee Min-ki), kitaristina ja sivulaulajana luotettava kaveri Ji-hyuk (Sung Joon), toisena kitaristina jäämiehenä tunnettu Hyun-soo (Infiniten L), rumpalina vähäsanainen nättipoju Do-il (Lee Hyun-jae), basistina naistenmies Ha-jin (Yoo Min-kyu) ja kosketinsoittimissa pikkuinen Kyung-jong (Kim Min-seok). Kun kuusikon koulu suljetaan, jutuvat he vaihtamaan uuteen ja pojat kohtaavat koulun oman bändin, Strawberry Fieldsin, ja kisa parhaan bändin tittelistä alkaa.
Hyvin pian Eye Candya kohtaa kuitenkin traaginen onnettomuus ja pojat joutuvat aloittamaan elämänsä uudelleen. Pojat löytävätkin tapahtuman takia uusia asioita itsestään ja ehkä myös rakastuvat, mutta tärkein asia on edelleen ystävyys.

Shut Up! Flower Boy Band on minusta aivan täydellinen draama, ja tulen aina muistaman sen yhtenä ikuisista suosikeistani. Eye Candyn pojat ja muut sivuhahmot ovat kaikki mielenkiintoisia hahmoja, puhumattakaan tietenkin nuorten näyttelijöiden nappisuorituksista. Draaman kekseliäät ja hauskat dialogit ja loistavasti kirjoitetut hahmot ovat sen parhaimpia puolia; suuret kehut käsikirjoittajalle! Hahmot ovat minulle aina se tärkein asia, mutta tämä draama sokaisi minut myös visuualisuudellaan ja soundtrackillaan. Rakastan draaman 'sumeanvärikästä' elokuvamaista kuvaustyyliä! Ja koska musiikki on tietenkin hyvin olennaisessa osassa draamassa, oli siihen panostettu toden teolla. Ensin minut sulatti Lee Min-kin laulama Not in Love ja myöhemmin rakastuin Sung Joonin laulamiin kappaleisiin Jaywalking ja Wake Up ja Kim Min-seokin balladiin How Come. Olenpa myös draaman soundtrackin ylpeä ja tyytyväinen ostaja.

SUFBB on täydellinen draama ainakin bromanssin ja musiikin ystäville, mutta myös niille tunteellisille katsojille, jotka arvostavat laatudraamaa. Pääosien kaikki näyttelijät ovat myös aloittelijoita, joilla on nyt lupaava tulevaisuus näyttelijänuralla. Bongaa siis tulevat huipputähdet jo nyt katsomalla tämä ;D

____________________________________________

The King 2Hearts ()


Maaliskuussa MBC-kanavalla alkoi 20-jaksoinen The King 2Hearts. Draama sijoittuu fiktionaaliseen nykypäivään, jossa Korea on tasavallan sijasta monarkia. Maailman valtiot ovat valmistautumassa kansainväliseen sotilaskilpailuun, WOC:iin, johon tänä vuonna Pohjois-Korea ja Etelä-Korea osallistuvat ensimmäistä kertaa yhtenä joukkueena. Pääosissa arvostettu veteraaninäyttelijätär Ha Ji-won pohjoskorealaisena erityisjoukkojen upseerina ja rakastettu näyttelijä-juontaja Lee Seung-gi Korean kruununprinssinä, voiko paremmalta kuulostaakaan?

Korean kuningaskunnan kruununprinssi Lee Jae-ha on onnessaan saadessaan laiskasti suoritetun asepalveluksensa loppuun. Ylimielisenä ja vastuuttomana kusipäänä tunnettu prinssi ei ole ollenkaan mielissään kuullessaan kotiin palatessaan isoveljensä ja kuninkaan Jae-kangin (Lee Sung-min) nimittäneen hänet yhdeksi Etelä-Korean WOC-osallitujista ihan vain ryhdistääkseen pikkuveljeään. Jae-ha ei useista yrityksistäkään huolimatta pääse pakoon kohtaloaan ja joutuu kahden muun eteläkorealaisen osallistujan kanssa harjoittelemaan pohjoiskorealaisten kumppaniensa kanssa. Pohjois-Korean erikoisjoukkojen upseeri, voimakastahtoinen ja pelättykin sotilas (mutta sisimmässään ujo ja epätoivoinen romantikko) Kim Hang-ah ei voi sietää vätys-Jae-hata eikä pahemmin Jae-ha epänaisellista Hang-ahia, ja kaksikko riitelee useammin kuin kerran vaarantaen jopa kahden maan välejä. Mutta kummankin on pakko ruveta ihmisiksi sen jälkeen, kun Etelä-Korean kuningas, eli Jae-han veli, ilmoittaa näiden kahden kihlauksesta, joka tulee kaikille yllätyksenä.

Huom, tuo oma esittelyni sarjasta on superlyhyt versio, sillä draamassa on juonikaarta ja tarinaa sitten joka suuntaan. Jae-han ja Hang-ahin lisäksi hyvin olennaisissa rooleissa ovat kuninkaallisen perheen kolmas sisarus, eli Jae-han ja Jae-kangin kapinallinen sisko Jae-shin (Lee Yoon-ji), lojaali ja tiukka WOC-osanottaja Eun Shi-kyung (Jo Jung-suk) ja draaman pääantagonisti, vaarallisesti vinkasahtanut asekauppias Kim Bong-gu (Yoon Je-moon).

The King 2Hearts on minulle hyvin ristiriitainen draama. Kun näin jälkeenpäin mietin tätä kuukausia sitten katsomaani draama, on se minusta sekä 1) todella hyvä ja jännittävä sekä koskettava draama mielenkiintoisilla asetelmilla ja tapahtumilla, että myös 2) todellinen kliseitä uudelleen ja uudelleen pyörittävä tylsä ja epälooginen tyhmä p*ska. Jos katsoisin sen nyt uudelleen, rakastaisin sitä varmasti, mutta näin minä tällä hetkellä tunnen. Jae-ha tuntui draaman alussa ylitsepääsemättömältä kusipäältä, mutta kyllä vaan niin kuin aina ennenkin kdraamoissa hänestä kunnon mies saatiinkin tehtyä.

Jos oikein muistan, niin ainakin draaman tuotantoarvot olivat korkealla ja se oli yllättävän korkealaatuinen draama. Vaikkei se ihan täydellinen ja virheetön ollutkaan, siinä oli paljon potentiaalia. Minä tykkäsin siitä silti paljon, mutta en muista siitä enää melkein mitään. Ainakin pari kertaa se sai minut itkemään (no mutta siihen ei paljon tarvita), enkä meinannu housuissa pysyy kun välillä meni nii jännäks OwO Jotenkin aina vaan unohdan, että tämmöinenkin on tullut katsottua...

____________________________________________

A Gentleman's Dignity ()


Kyseinen draama alkoi toukokuussa SBS-kanavalla, ja se kesti 20 jakson verran. Katsoin sitä ensin hieman sivusilmällä siskoni katsoessa sitä, mutta sitten myöhemmin päätin katsoa sen sitten kokonaan itsekin. A Gentleman's Dignity on yksi draamasuosikeistani.

 A Gentleman's Dignityssa yleinen päähenkilöiden 30 vuoden keski-ikä oli nostettu 40:een, eikä se tahtia haittaa. Kim Do-jin (Jang Dong-gun), Im Tae-san (Kim Soo-ro), Choi Yoon (Kim Min-young) ja Lee Jung-rok (Lee Jong-hyuk), ovat neljä menestynyttä kaverusta, jotka ovat tunteneet toisensa teini-iästä asti. Miehet ovat puuhailleet yhdessä kaikenlaista aina vaimon huijaamisesta hautajaisjärjestelyihin, he ovat nauraneet toistensa epäonnistumisille ja auttaneet toisiaan vuosien varrella useampaan otteeseen. Kaverien kämpät ovat itselle yhtä tutut kuin omat taskut ja miehien asuntojen salanakin on kaikilla sama.

A Gentleman's Dignity kertoo näistä neljästä miehestä, heidän totuttelemisestaan vanhoina olemiseen ja ongelmiinsa rakkaudessa. Tae-sanilla menee hyvin tyttöystävänsä kanssa, mutta Jung-rokin avioliitto on jatkuvasti vaarassa. Yoon ei pääse millään yli entisestä rakkaudestaan ja Tae-sanin pikkusisko Mea-ri (Yoon Jin-yi) on taas toivottoman rakastunut Yooniin. Aivan draaman keskiössä on kuitenkin Do-jin, joka tapaa opettaja Seo Yi-soon (Kim Ha-neul), joka sattuu olemaan Do-jinin kaverien baseballjoukkueen tuomari. Näiden kahden välille alkaa kehittyä lämpimiä tunteita, mutta yllättäen Do-jinin, Tae-sanin, Yoonin ja Rokin luo saapuu nuori Collin (C.N.Bluen Jong-hyun), joka väittää jonkun neljästä kaveruksesta olevan hänen isänsä.

A Gentleman's Dignity on yksi hauskimmista draamoista koskaan. Jaksot alkavat aina lyhyellä humoristisella takaumalla miesten kommelluksista. Miesten keskeinen sanailu, toisille tekemänsä pilat ja lapsellinen käytös jaksaa aina naurattaa, ja kerrankin myös päähenkilönainen oli loistava. Soundtrack oli ihana, Kim Tae-woon laulama teemabiisi High High jäi soimaan päähään pitkäksi aikaa ja hymyn huulille toi myös Jong-hyunin laulama My Love ja Junielin kaunis kappale illa illa.
Jos vanhempien miesten välinen bromance maistuu yhtä hyvin kuin nuortenkin, niin katsopa ihmeessä :D


____________________________________________

Bridal Mask (각시탈)


Toukokuussa alkaneesta Bridal Mask'ista jo olen aiemmin kirjoittanutkin, joten ei siitä paria sanaa enempää. Näin jälkeenpäin muistellen oli se yhtä hyvä ja loistava, ja ehdottomasti yksi vuoden parhaista draamoista. Se oli sellainen cityhuntermäinen, jota katsoessa tuntuu että sydän revitään irti rinnasta, tallotaan tuusan nuuskaksi ja isketään lopuksi vielä lihamyllyyn. Olkaa hyvä tästä kauniista mielikuvasta.
Tiesittekös muuten, että Joo-wonin ja Park Ki-woongin näyttelemä pari, Kang-to ja Shunji, on ehdolla vuoden parhaaksi KBS:n draamapariksi? :D

 ____________________________________________

Reply 1997 ()


Tämä menestysdraama alkoi heinäkuussa, ja se on jo nyt ansainnut klassikon aseman kdraamailuja harrastavien keskuudessa. Uskon varmasti Replyn olevan tämän vuoden draamojen suurin hitti niin Koreassa kuin ulkomaistenkin katsojien mielestä, minustakin se taitaa olla kyllä vuoden paras draama. Seo In-guk ja Eun-ji ovat voittaneet jo useita palkintoja näyttelysuorituksistaan ja OST-kappaleestaan. Mutta minusta Reply on ennen kaikkea loistavasti kirjoitettu ja kauniisti kuvattu, sekä se oli täynnä loistavia ja mielenkiintoisia hahmoja. Tuotantoarvot olivat kohdallaan ja näyttelijät loistavia. Replyäkin ehdin fiilistellä aiemmin, joten ei siitä sitten enempää.

 ____________________________________________

Nice Guys Don’t Exist Anywhere In The World / Nice Guy / The Innocent Man

 ()


Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta tämä menee jo vähän liian pitkälle. En ole vieläkään varma, millä nimellä tätä draamaa pitäisi kutsua, mutta olen kuitenkin sattunut käyttämään eniten tuota Nice Guy -nimitystä, joten sitä nimeä aion käyttää edelleen. Nice Guy on 20-jaksoinen KBS2-kanavan draama.

Että minä sitten inhoan draamoja, joissa keskeisimpänä teemana on kosto ja/tai petos. Hyvä esimerkki on The Equator Man, jota en edes pystynyt katsomaan loppuun (vaikkakin huonot tuotannolliset arvot saattoivat olla osa syytä). Pahaa pelkäsin myös tämän draaman kanssa, mutta se yllätti minut suuremman kerran.

Nice Guy kertoo Kang Ma-roosta (Song Joong-ki), vilpittömästä ja kiltistä nuoresta miehestä, jolla on loistava tulevaisuus edessään lääkärinuralla. Ma-roo on toivottoman rakastunut lapsuudenystäväänsä Han Jae-heeseen (Park Si-yeon), ja on valmis tekemään mitä vain tämän vuoksi. Ma-roo tuhoaa upean tulevaisuutensa ottaessaan syyt Jae-heen aiheuttamasta murhasta. Oikeasti Jae-hee vain huijasi Ma-roota pelastaakseen tulevan aviomiehensä, Taesan-yhtiön johtajan.
Kuusi vuotta myöhemmin, vankilasta pääsemisen jälkeen, Ma-roo palaa janoten kostoa Jae-heelle. Ma-roo päättää vietellä Jae-heen tytärpuolen Seo Eun-gin (Moon Chae-won), päästäkseen lähelle Jae-heeta. Kaikki ei sujukaan ihan suunnitelmien mukaan, kun Ma-roolle alkaa kehittyä tunteita Eun-gia kohtaan.

Nice Guylla on vähän sama ongelma kuin The King 2Heartsilla, sillä en osaa oikein sanoa tykkäänkö vai en tästä. Sillä oli niin hyvät kuin huonot hetkensäkin, mutta suurimman osan aikaa se oli laadukasta ja jännittävää draamaa.

____________________________________________

The King of Dramas ()


Viimeisenä muttei vähäisimpänä on SBS'n The King of Dramas (tai The Lord of the Drama). Kyseinen draama ei ehtinyt loppua 2012-vuoden puolella, mutta vain kaksi jaksoa vajavaisenakin voin sanoa sen kuuluvan vuoden parhaimmistoon. Draaman suunniteltiin aluksi olevan 16 jaksoa pitkä, mutta myöhemmin päätettiin lisätä vielä kaksi jaksoa lisää tehden siitä 18-jaksoisen.

Mielipiteeni draamasta on muuttunut jo monesti. Ensimmäisien jaksojen jälkeen olin hyvin innoissani siitä, mutta muutaman viikon jälkeen juonen tahti muuttui puuduttavan hitaaksi. Draama nosti päätään taas kymmenennen jakson jälkeen ja siitä lähtien olen taas nauttinut siitä todella paljon.

The King of Dramas kertoo Anthony Kimistä (Kim Myung-min), menestyksekkäästä 'draamojen kuninkaasta', joka on tuottanut urallaan useita suosittuja ja menestyneitä tv-draamoja. Saadakseen yhtiönsä viimeisimmän draaman kuvaus eeppiseen päätökseen (muistaen samalla vielä sponsoreitakin), ottaa Anthony monia riskejä ja yksi niistä johtaa erään miehen kuolemaan. Tämän takia hän menettää johtajan aseman ja hänet erotetaan yhtiöstään. Anthony huijasi samalla apukäsikirjoittaja Lee Go-eunia (Jung Ryeo-won), joka on raivoissaan kokemastaan vääryydestä.
Kolme vuotta myöhemmin Anthony yrittää kovasti päästä taas kuuluisuuteen oman pienen yrityksensä kanssa, mutta todelliseen läpimurtoon hän tarvitsee kolme vuotta sitten hylkäämänsä Go-eunin kirjoittamaa käsikirjoitusta. Anthony saa ihmeen kaupalla Go-eunin mukaan projektiinsa, mutta tällä kertaa Go-eun ei anna Anthonyn tehdä mitään laittomia temppuja draamansa eteen, vaan koko draama täytyy tuottaa rehdisti. Draaman tuotanto kohtaa esteen jos kymmenenkin aina lähetysajan saamisesta käsikirjoituksen plagiointiväitöksiin.

Anthonyn ja Go-eunin lisäksi hyvin olennaisia hahmoja ovat heidän draamansa päänäyttelijät Kang Hyun-min (Super Juniorin Siwon) ja Sung Min-ah (Oh Ji-eun). Tässä draamassa ei luojan kiitos kukaan päähenkilöistä ole rasittava, päinvastoin kummastelen miten jopa Min-ah on ihan siedettävä hahmo. Siwonin hahmo, ainoastaan rahasta ja kuuluisuudesta välittävä, lapsellinen Kang Hyun-min, on loistava tyyppi.

The King of Dramasin paras puoli on varmasti Anthonyn ja Go-eunin suhde. Omg kauhea spoileri mutta kyllähän ne kaksi sitten alkaa tykkäämään toisistaan, ja yksi parhaimmista romansseista onkin kyseessä. En muista milloin viimeksi jos koskaan olen näin paljon ihkuttanut draaman pääparia.

Tykkään tästä draamasta niiiiin paljon, vaikka on siinä aika paljon kliseitäkin mutta todella hauskasti se myös sellaisia parodioi. Saa nähdä, miten draama saadaan päätökseen!
____________________________________________

Älkää tappako, vaikka joku tosi hyvä draama puuttuukin, sillä minä mietin näitä todella paljon ja nämä nyt vain pääsivät tälle listalle :D School 2013 olisi muuten päässyt mukaan, mutta kun jaksoja on tullut vasta puolet ja nimikin viittaa ensi vuoteen. Mietin kauan, olisiko minun pitänyt ottaa mukaan myös Ghost, mutta lopulta olin vain laiska enkä jaksanut lisätä sitä. Full House Take 2:kin olisi muuten listalla, mutta olen katsonut sitä vain 4 jaksoa.

Mutta hei pistäkääs kommenttia; Mikä oli teistä vuoden paras draama? Entä surkein floppi?
Nähdään taas ensi vuonna! :D

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Leffoja Aasiasta, osa 4/4: SUPER DUPER FINALE

Tällä kertaa en keksinytkään mitään aihepiiriä josta leffoja valikoisin, joten päätin tehdä postauksen, jossa esittelen kaikki aikaisempiin postauksiin sopimattomia ja postauksien jälkeen katsomiani leffoja, ja vielä mahdollisimman erilaisia sellaisia. Tähän postaukseen keräsin myös vähän enemmän elokuvia. Toivottavasti en tehnyt tätä postaussarjaa aivan turhaan ja olette löytäneet jotain kivaa katsottavaa :D

Quick (Kwik/2011/Korea)

Julkaistu länsimaissa nimellä "Adrenaline Rush".

Han Ki-su (IHQ Lee Min-ki) on nopeudestaan tunnettu moottoripyörälähetti. Moottoripyörät ovat aina olleet Ki-sun (omg mikä nimi x'>) intohimo; vielä kuusi vuotta sitten hän kuului Seoulin kuuluisimpaan pyöräjengiin. Eräällä Ki-sun keikalla hänen pitäisi viedä tyttöbändin jäsen live-esitykseen. Neitonen ei olekaan kukaan muu kuin Ki-sun exä, Chun-sim (Kang Ye-won). Tekiessään lähtöä saa Ki-su puhelun. Mysteeriääni käskee Ki-sua kuljettamaan pommeja käsketyihin kohteisiin, uhaten räjäyttää Chun-sim kypärään kytketyllä pommilla jos homma ei kulje. Ja tästä alkaa epätoivoinen kisa aikaa ja poliiseja vastaan, tapahtumapaikkana tietenkin Seoulin kiireinen keskusta.

Katsoin tämän leffan pitkästä aikaa uudelleen, kun sain ostettua sen Lontoosta. Ah, niin ihana leffa~ Täynnä rämäpäistä toimintaa, räjähdyksiä ja huutoa. Ihme kyllä brittijulkaisusta puuttui kokonaan yksi kohta elokuvasta, nimittäin kohtaus Ki-sun menneisyydestä. Mikä liekään syy tälle. :(

Niin kuin siskoni asian hienosti ilmaisi, on tämä minustakin juuri sellainen korealainen elokuva, josta tykkään. Elokuva nauratti oikeasti vielä toisellakin katsomiskerralla ja lopetuskin oli hilpeä :)


The Secret That Cannot Be Told (Bu neng shuo de mi mi/2007/Taiwan)

Tunnetaan myös ihan vain nimellä "Secret".

Ensimmäinen katsomani taiwanilainen leffa! Tykkäsin siitä ja todellakin sain hyvän alun tutustuessani maan elokuvatuotantoon.

Erikoisen leffasta tekee se, että se on kuuluisan taiwanilaisen laulaja/näyttelijä Jay Choun ensimmäinen ohjaustyö (Jay näyttelee myös itse elokuvassa), se on voittanut kolme ehdokkuutta kuudesta Taiwanin 44. Golden Horse Awardissa, sekä ollut ehdolla parhaaksi aasialaiseksi elokuvaksi Hong Kongin elokuvafestivaaleilla vuonna 2008. Aika menestynyt leffa, siis.

Taidokas pianisti Xiang Lung (Jay Chou) vaihtaa koulua kuuluisaan musiikki- ja erityisesti pianopainoitteiseen lukioon. Ensimmäisenä päivänään kierrellessään koululla hän kuulee salaperäisen melodian, ja sen johdattelemana tapaa hylätyssä soittohuoneessa Xiao Yun (Kwai Lun Mei). Kaksikko ystävystyy, mutta Xiao Yu ei silti Xiang Lungin pyynnöistä huolimatta opeta hänelle soittamaansa kappaletta, sillä se on salaisuus. Xiang Lung ja Xiao Yu viettävät päivänsä soittaen yhdessä pianoa ja nauttien musiikista ja aina koulupäivän jälkeen Xiang Lung heittää Xiao Yun kotiinsa pyörällään.
Xiao Yu on poissa koulusta usein, syynään muka soittamisen treenaaminen. Mutta kun Xiao Yu katoaa kuukausiksi, tajuaa Xiao Lung jonkin olevan pielessä. Ainoa keino saada tytön katoaminen selville on selvittää Xiao Yun soittaman kappaleen salaisuus.

Secret on aivan tajuttoman kaunis ilmestys niin visuaalisesti kuin soundtrackiltaankin. En kai ollut lukenut leffan kuvausta kunnolla (älkää kuitenkaan lukeko Wikipedian artikkelia leffasta, nimittäin se sisältää hyvin olennaisia spoilereita) tai jotain kun järkytyin sitä katsoessani jonkin verran loppupuolen käännekohdasta. Varautukaa siis. Mutta muuten oikein ihana leffa. Kakkososa on kuulemma suunnitteilla, lieneekö se sitten hyvä vai huono asia.

Heavenly Forest (Tada, kimi wo aishiteru/2006/Japani)


Heavenly Forest muistutti minusta paljon I Give My First Love You'ta. Japanilaiset todellakin taitavat surullisten rakkaustarinoiden kertomisen.

Valokuvausta harrastavalla Makotolla on ensimmäinen päivä yliopistossa, mutta hän päättää jättää väliin avajaisseremonian. Makoto (Tamaki Hiroshi) on aina ollu ujo ja vältellyt ihmisseuraa käyttämänsä erikoisenhajuisen haavasalvan takia. Avajaisseremonian aikana hän tapaa pienen ja lapsellisesti käyttäytyvän Shizukun (Miyazaka Aoi), ja heidän välilleen syntyy hiljalleen jonkinmoinen ystävyys. Shizuku innostuu Makoton valokuvausharastuksesta, ja he viettävät aikansa valokuvaten läheisessä metsässä. Shizuku on kateellinen samaa yliopistoa käyvälle Miyukille (Kuroki Meisa), johon Makoto on kiinnostunut. Shizuku jatkuvasti vihjaa Makotolle mieluummin valitsevan hänet, sillä hänestä kasvaisi vielä kaunis nainen ja Makotoa kaduttaisi jälkeenpäin. Makoto ei kuuntele Shizukua, mutta tämän syntymäpäivänä Shizuku pyytää heitä ottamaan metsässä kuvan heistä suutelemassa, ja sellaisen he myös ottavat. Pian tämän jälkeen Shizuku katoaa, jättäen hämmentyneen Makoton jälkeensä.

Minä pidin elokuvasta oikein paljon. I Give My First Love to You'sta pitäneet pitävät varmasti myös tästä. Leffan katsomisesta on jo kauan, joten en muista paljon mitään muuta kuin että se oli hyvä ja itkin sitä katsoessani :'D

Secret Reunion (Uihyeongje/2010/Korea)

Tunnetaan myös nimillä "Brothers" ja "Blood Brothers".

Ah, Secret Reunion edustaa juuri sitä toista puolta tykkäämistani korealaisista leffoista. Ei sekään ole kuitenkaan aivan kaikista synkin ja kamalin mahdollinen, mutta juuri siksi ihana. On kyllä niin hieno elokuva, että...

Lee Han-gyu (Song Kang-ho) on NIS'in agentti, joka jahtaa pohjoiskorealaisia vakoojia. Han-gyun ura poliisivoimissa ei ole mennyt ihan putkeen, joten tällä kertaa hän haluaa saada kunnian vakoojien kiinnisaamisesta, eikä ilmoita vakoojista saamiaan tietoja päämajaan, vaan lähtee oman yksikkönsä kanssa uudelle murhapaikalle. Hän toimii itsekkään omapäisesti ja operaatio epäonnistuu. Han-gyu erotetaan, mutta hänen onnistui saada selville vakoojien henkilöllisyydet. Vuosia myöhemmin, nyt yksityisenä etsivänä, Han-gyu kohtaa jälleen toisen vakoojista. Han-gyu tarjoaa miehelle töitä, muka tietämättä miehen oikeaa taustaa. Mutta petturiksi leimattu vakooja Song Ji-won (Kang Dong-won) tietää tarkalleen, kuka Han-gyu on. Hän kuitenkin tarttuu tarjoukseen löytääkseen vanhan pomonsa ja puhdistaakseen maineensa. Kuinka onnistuu miehien yhteinen taival ja kauanko miehien oikeat päämäärät pysyvät salassa?

Secret Reunion oli Koreassa vuoden 2010 toiseksi katsotuin elokuva yli 5 miljoonalla myydyllä elokuvalipulla ja se pääsi siten myös Korean menestyksekkäimpien leffojen joukkoon. Ja leffa on todellakin katsomisen arvoinen!

Hua Mulan (2009/Kiina)


Jo ihan pienestä asti olen tykännyt todella paljon Mulanin tarinasta, puhumattakaan siitä Disney'n elokuvasta. Vuoden 1998 Mulan on edelleenkin paras Disney'n leffa mitä tiedän. Kiinan näytelty versio Mulanin tarinasta oli kuitenkin arvattavasti täysin erilainen.

Kaikki nyt tietävät lengendan Mulanista. Hua Mulan eli muinaisessa Kiinassa (joskus vuosina 386-534), ja lähti armeijaan sairaan ja vanhan isänsä puolesta. Mulan tekeytyi mieheksi 12:sta vuodeksi, ja noina vuosina kipusi korkeisiin virkoihin. Mulan kuitenkin kieltäytyi vastaanottamasta mitään palkintoa töistään, vaan palasi kotikyläänsä.
Tässä versiossa ei Mulanin tukena armeijassa ole Mushu, eikä elokuvan pääteema ole ystävyys ja luottamus. Mulanin (Zhao Wei) tukena toimii vanha ystävä Xiao Hu (Jackie Chanin poika Jaycee Chan) ja aika pian myös Wentai (Chen Kun) joka on siis vähän niin kuin Li Shang Disney'n versiosta. Vaikka Mulan on taitava soturi, tajuaa Wentai hänen olevan liian herkkä ja muihin kiintyvä ollakseen kunnon johtaja. Mulan oppii traagisella tavalla sodan merkityksen, mutta lienee siitä jotain hyötyäkin.

Leffa oli ehkä hitusen tylsä, mutta silti mielenkiintoinen. Zhao Wei näytteli loistavasti ja Chan Kunkin vaikutti varsin ammattitaitoiselta. Ei ollenkaan hassumpi elokuva, ainakin se yllätti oletukseni.

Starry Starry Night (Xing kong/2011/Taiwan&Kiina)


Starry Starry Night jatkaa Secretin jalanjäljissä häikäisevällä visuaalisuudellaan. Ovatko kaikki taiwanilaiset elokuvat näin kauniita? Minulla oli jopa vaikeuksia tuon viereisen kuvan valitsemisessa, kun leffajulisteestakin on niin monta kaunista versiota.

Elokuva kertoo 13-vuotiaasta Xiao Meista (Xu Jiao), joka ensin asui isovanhempiensa luona vuorilla, mutta on nyt muuttanut kaupunkiin vanhempiensa luo. Hänen vanhempansa riitelevät jatkuvasti ja Mei tuntee olonsa unohdetuksi. Niinpä Mei on luonut itselleen aivan oman mielikuvitusmaailmansa.
Eräänä iltana Mei näkee naapuritalon ikkunassa pojan (Lin Hui Min), jota hän ei ole ennen nähnyt. Seuraavana päivänä kyseinen poika, nimeltään Jay, tulee hänen luokalleen. Mei ja Jay ystävystyvät, ja yhdessä he pakenevat kurjia kotiolojaan mielikuvituksen siivin. Starry Starry Night on tarina Mein ja Jayn seikkailusta ja kasvamisesta.

Elokuvan kantavina teemoina ovat palapelit ja van Goghin maalaus, jonka mukaan elokuva on saanut nimensä. Elokuva on, jo niin kuin sanoin, visuaalisesti hyvin häikäisevä, mutta niin myös musiikiltaan. Elokuvan teemakappale, Mayday-yhtyeen Starry Sky, on todella kaunis. Mutta kyllä minun taas täytyy kehua tätä elokuvaa vielä hieman enemmänkin, sillä 14-vuotiaat näyttelijät olivat l-o-i-s-t-a-v-i-a. Xu Jiao näytteli loistavasti ja Lin Hui Min tai lyhyemmin Eric Lin oli taas kaiken lisäksi syötävän söpö.

Rurouni Kenshin (2012/Japani)


Tätä kirjoittaessani olen vieläkin aivan fiiliksissä, sillä katsoin leffan juuri äsken, JA SE OLI MAHTAVA. Paras näkemäni japanilainen elokuva, oikeasti. Rurouni Kenshin ei ole minulle edes entuudestaan tuttu; en ole lukenut alkuperäistä mangaa enkä katsonut animea, mutta tämä elokuva oli vain jotain niin eeppistä.

Rurouni Kenshin kertoo Himura Kenshinistä (Satou Takeru), joka vuosia sitten tunnettiin 'Hitokiri Battousaina', legendaarisena salamurhaajana. Nyt Kenshin on jättänyt entisen itsensä ja elää pelkkänä vaeltelijana kantaen mukanaan vain vaaratonta käänteisteräistä katanaa. Eletään Japanin Meiji-kauden alkua, jolloin Japaniin tulvii länsimaista kauppatavaraa ja aatteita. Eräänä päivänä Kenshin tapaa isänsä jalanjäljissä dojoa pyörittävän Kamiya Kaorun (Takei Emi) ja tajuaa monien ihmisten tarvitsevan hänen apuaan.

Siis tämä elokuva on yksi eeppisimmistä koskaan näkemistäni. Kenshinin hahmo on ihana ja loistava, ja Satou Takeru oli loistava valinta tähän rooliin. Hyviä ja mielenkiintoisia hahmoja oli niin paljon! Ja ne toimintakohtaukset - ah, ne olivat niin upeita... Luulin että noin täydellisiä taisteluita on vain animessa. Ja se musiikki... OMFG kattokaa tämä niin ymmärrätte ASDFGHJKL;LJK. ja vielä kirsikkana huipulla tässä eeppisyyden kakussa on ONE OK ROCKin The Beginning elokuvan teemabiisinä.


Leffoja Aasiasta -sarja päättää matkansa tähän, mutta elokuvista tulen vielä tulevaisuudessa kuitenkin kirjoittelemaan aina kun joku mielenkiintoinen teos tulee vastaan :3

Ulkoasun päivitys!



Blogini on nyt viimein päivitetty tälle vuosituhannelle! Ja kaikki kunnia kuuluu siskolleni kwonjielle !

Tulen vielä sittenkin tämän vuoden puolella postaamaan ainakin kaksi juttua, toisen niistä myöhemmin tänään :D
See yah laterrr~

lauantai 29. joulukuuta 2012

roll like a buffalo

Myöhäinen jouluni saapui viimein, kun tilaukseni YesAsialta saapui eilen. Vihdoinkin sain hipelöitäväkseni kauan odottelemani levyt; EXO-M'n MAMAn ja Hangengin Hope in the darknessin. Levyjen lisäksi olin tilannut 'EXO Style Necklacen', eli Asmaman valmistama 'kopio' EXOn jäsenillä nähdystä kaulakorusta. (Asmama on siis koruvalmistaja, joiden valikoimaan kuuluu myös näitä kpop-idolien asusteilta näyttäviä koruja.) Minä hankin tummemman version nahkanauhalla ja kaverilleni syntymäpäivä/joulujahjaksi vaalean version ketjulla.


 Siinä ne nyt on! Hangengin levy näyttää todella massiiviselta ja sitä se kyllä onkin, mutta se on ohut ja pahvinen, eikä paina paljon mitään, EXO-läpyskästä nyt puhumattakaan. Mutta on ne niin kauniita~ ♥


 Hope in the darkness on minulle ensimmäinen kiinalaisartistin levy, joten en tiennyt minkälaista laatua oli tiedossa. Albumin materiaali on todella kovaa pahvia, muovia ei taida olla yhtään. Lyriikat ja kuvat on painettu todella hyvälaatuiselle paperille, mutta itse läpyskä on liimattu pahviin vähän hutaistusti. Mutta kun albumia pitelee kädessä niin hyvältä se tuntuu. Noi kuvat Hangengista lyriikoiden ohella (vai lyriikat kuvien ohella lol) on muuten todella hienoja ja isoja, en pysty lopettamaan Gengin naaman ihkuttamista *o*

Levy on sisällöltään laatukamaa; oikeasti se on aivan täydellinen levy. En sano tätä vain Gengfanina, vaan tällä levyllä on oikeasti hyvässä suhteessa niitä 'meneviä kappaleita' ja myös balladeja. Wild Cursive ja Clown Mask ovat kyllä niin erikoisia biisejä, etten osaa kunnolla sanoa mitä genreä ne edustavat :----D Ah, täydellisiä biisejä kummatkin. Hangengin balladit ovat todella hyviä, varsinkin Hero ja Soul's Betrayal, yleensä kyllästyn liian samanlaisiin hitaisiin biiseihin, mutta levyn kaikki balladit eroavat toisistaan ja ovat muistettavia. Olen tottakai kuunnellut kyseistä levyä paljon jo ennen sen fyysisen version saamista, älkää luulko että minä näin nopeasti olen tämän analyysin tehnyt :------D


Pelkäsin vähän, että minkälainen tuo koru tulisi olemaan, mutta loistavaa laatuahan sieltä tuli! Koskaanhan ei minkään korun kanssa voi olla liian varma tuollaisten 'timanttien' pysymisestä, mutta toistaiseksi näyttävät pysyvän paikoillaan hyvin^^ Koru on aika painava, ja se vain tukee laadukkaan kuvan antamista. Vaaleasta korusta ei minulla ole kuvaa, mutta yhtä hyvältä sekin tuntuu. Huippukoruissakin voi ketju tietenkin katketa, mutta sen voi aina korvata uudella. En todellakaan kadu tätä ostosta! Koru ei maksanutkaan kuin vain kympin YesAsiassa, joten pelkäsin että sieltä tulisi joku ihan rihkamakoru, mutta tämähän on hieno! Pitkän mietinnän jälkeen tilasimme kaulakorut, kun Kain EXO-sormus vaikutti vähän epäilyttävältä tapaukselta. Ai niin, korun halkaisija on muuten 3cm.


Ja sitten tämä pikkuinen. EXO on nykyään yksi ihan ykkösbändeistäni. En vain millään tohkene luovuttamaan Sujun ykköspaikkaa kenellekään, mutta EXO seuraa listalla Sujua tiiviisti perässä. Minä sain EXO-M'n levyn ja siskoni K:n version, joten tasoissa ollaan :----D Ei olisi voinut parempi säkä käydä, kun sain group photocardin! Ryhmäkuva voittaa aina biaskuvankin! Mutta en olisi pahaksi pistänyt jos Taon tai Krisin kuva olisi sieltä tullut :---------------D

EXOn levykin on täyttä eeppisyyttä ihanine biiseineen, eikä mikään levyn biisi ole huono. Tykkään paljon EXOn erikoisista kappaleista! Ehdotonta suosikkia on mahdoton valita, mutta HISTORY on tällä hetkellä kovimmassa kulutuksessa. Ja Angel -biisi on yksi kauneimmista balladeista koskaan. Tätäkin levyä on tullut jo ennenkin kuunneltua ties kuinka monta kertaa. Ihana EXO, tekisivät nyt vain jo viimein sen comebackkinsä :-----------D

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kpopin piilotetut tähdet, osa 3: 24K

 Heii tämähän on oikein kivaa hommaa~ En tiedä löytääkö kukaan oikeasti näiden postauksieni kautta uusia tuttavuuksia, mutta pelkästään näiden kirjoittaminenkin on kivaa, kun tuntee tekevänsä jotain bändien hyväksi~ :D Kolmantena vuorossa on...

24K (투포케이)

Sung-oh, Daeil, Cory, Byung-ho, Ki-su ja Seok-jun. Rakastan noita erivärisiä hiuksia~

Tämä alunperin vain nelijäseniseksi suunniteltu bändi on perustettu tänä vuonna Choeun Entertainmentin toimesta. '4K' debytoi kesäkuussa balladimaisella, rauhallisella musiikillaan, mutta syyskuussa saman bändin nimeen lisättiin eteen '2', koska bändi sai myös kaksi jäsentä lisää, kasvaen siten kuusijäseniseksi. Aikaisemmat neljä jäsentä ovat erikoistuneet vokalisteiksi, ja uudet jäsenet räppäreiksi. Bändi voidaan näin jakaa myös kahteen osaan; akustiseen 4K:in ja hiphop-duo 2K:in. 24K:n tyyli eroaa myös aikalailla alkuperäisen 4K:n musiikista.

Alkuperäiset 4K:n jäsenet ovat Cory (liideri), Sungoh, Kisu ja Seokjun, uudet jäsenet taas Byungho ja Daeil (maknae).

24K:n debyyttibiisi on nimeltään Hurry Up (빨리와), ja samaniminen on myös bändin minilevy. Itse löysin bändin jo ennen debyyttiä, kiitos tämän upean teaserin:



Teaserissa tanssitaitojaan esittelee Daeil. Rakastuin tuohon maskiin ja tanssijan liikkeisiin, puhumattakaan musiikista. Olihan se arvattavaa, että kyseessä oli vain levyn introbiisi, mutta hyvin eeppinen sellainen. Siitä asti, kun tämän näin, odotin minä bändin debyyttiä kuin kuuta nousevaa, enkä minä todellakaan tullut pettymään:



 Aah mä tykkään tästä biisistä niin paljon~ Hurry Up:in musiikkivideo ei kuitenkaan ole mitenkään ihmeellinen, oikeastaan vähän kömpelö tekele. Driftauskohtaus on kyllä cool. Daeilista oikein väkisin tehdään bändin maskottia, mutta eipä ainakaan tanssitaidoissa ole moittimista. Tanssista puhuen, en ennen kiinnittänyt videon tanssikoreografiaan huomiota, kunnes YouTubeen lisättiin lukuisia harjoitusvideoita.



Ei perkele. KATTOKAA NYT. Siis kuinka synkronisoitua voi tanssi olla? Ja tuon koreografian tulen kyllä muistamaan yhtenä suosikkinani. Plus että noi ohikulkija ahjummat on niin parhaat;D

Marraskuussa 24K julkaisi myös levyltään löytyvälle Secret Love -biisille musiikkivideon. On kyllä niin söpö biisi sekä musiikkivideo~



Musiikkivideossa on siis lähinnä materiaalia fanitapaamisista ja poitsuista hengailemassa dormissaan.
Jonkin aikaa sitten 24K ilmoitti faniensa nimeksi 24U. Aika loogista, eikö?

Okei, siinä oli 24K. Ensikerralla X-5 !

maanantai 24. joulukuuta 2012

즐거운 성탄 !!

Hyvää joulua kaikille lukijoilleni! :D Kiitos paljon kun jaksatte lukea sönkköjä postauksiani~ Tämän vuoden puolella olin suunnitellut postailevani vielä vaikka mitä, mutta katsotaan nyt jos vielä yhden ehtisin väkertää... Mutta paljon kiitoksia lukijoilleni, lupaan ensi vuonna olla aktiivisempi postailija!

Ainakin minut saa aina hymyilemään tämä viimevuotinen jouluinen biisi, ja tottakai haluan lukijoitenikin olevan iloisia! Kuunnelkaa tätä nyt niin paljon kuin sielu sietää, ei tätä keskellä kesää viitsi kuunnella :D

torstai 20. joulukuuta 2012

honey, honey, honey, honey, honey, honey, honey; i hate u !

En kauheasti ole kuunnellut muuta aasialaista musiikkia kuin korealaista, japanilaista ja kiinalaista mutta tiedän kuitenkin pari thaimaalaista bändiä, ja yhdelle niistä haluaisin tämän postauksen omistaa, ja se bändi on nimeltään...

XIS




XIS on kuusihenkinen (omg toi nimihän on siis kuus takaperin...) tpop (eli thaipop)-bändi. XIS kuuluu levy-yhtiö Kamikazelle, ja on tällä hetkellä yhtiön ainoa poikabändi.

Poikabändin jäsenet ovat Pichy (vanhin jäsen, s. 1993), Kang, Kwang , Kevin, Kyung-tae ja Jiho (nuorin jäsen, s. joulukuussa 1995). Jännä fakta on, että Kyung-tae ja Jiho ovat korealaisia.

XIS debytoi viime vuoden tammikuussa sinkullaan REVERSE.


REVERSE on aika kiva biisi ja niin myös musiikkivideo. Musiikkivideo on myös tosi kätevä tyyppien nimien opetteluun, kun on siihen ne mukavasti lisätty. Joskus samoihin aikoihin julkaisivat he mv:n myös biisille Deception (ไม่ได้อกหัก).

Mutta 'se todellinen biisi', josta XIS tunnetaan ja jonka minäkin ensimmäisenä kuulin on Honey, I Hate You. VAROITUS. Jos et ennen ole kuullu tätä kappaletta - varaudu. Se jää soimaan päähän päiväkausiksi, ja jollet oikeasti ole nähyt tätä aiemmin, niin et ole nähnyt myöskään todellista 'hip thrustia'!


Eikös olekin aika erikoinen biisi? Mutta minä ainakin tykkään~ On ne niin söpöjä :3

Muutama päivä sitten XIS julkaisi musiikkivideon biisille Bad News, joka lisättiin sitten samalle sinkkulevylle Honey, I Hate You:n kanssa.


Bad News onkin sitten vaihtelun vuoksi balladi, ja näyttää kivasti poikien pystyvän laulamaan myös kyseisen lajityypin biisejä.

Pakko sanoa näin lopuksi, etten tykkää sitten yhtään thain kielestä. Normaalissa puheessa se kuulostaa aivan kamalalta, mutta lauluissa hyvältä. Olen katsonut vain yhden thaimaalaisen leffan (Little Thing Called Love), ja kärsin ne kaksi tuntia. Olihan se leffa iiiihan ok, mutta thain kieli ei kun ole mitään nättiä kuunneltavaa. Mutta heräsipä viimeinkin kiinnostus Thaimaata kohtaan; ennen olen pitänyt sitä vain tylsänä ja kliseisenä lomakohteena, mutta nyt voisin oikein mielelläni lähteäkin sinne matkailemaan.

Muita tutustumisen arvoisia thaiartisteja ovat mm. Split ja Timethai.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kpopin piilotetut tähdet, osa 2: TOXIC

Nyt jatkuvat tuntemattomien bändien esittelyt, tällä kertaa tähtenä rock-duo TOXIC !

TOXIC (톡식)


TOXIC on perustettu vuonna 2010, mutta duon ensimmäinen minilevy FIRST BRIDGE julkaistiin vasta tämän vuoden lokakuussa. Bändi tuli tunnetuksi vuonna 2011 voittaessaan KBS2-kanavan Band Survival: TOP Band 2011 -ohjelman. TOXIC koostuu siis jäsenistä Kim Jung-woo, joka toimii päälaulajana, kitaristina ja kosketinsoittajana, ja Kim Seul-ong, joka puolestaan hoitaa rumpalin ja DJ:n hommat sekä taustalaulun.

TOP Band -ohjelmassa ollessaan TOXIC sai tilaisuuden nauhoittaa omia biisejään, mutta heidät tunnettiin myös cover-kappaleistaan. Kilpailun voittamisen jälkeen bändi teki sopimuksen indie-levy-yhtiö DMZ:n kanssa. Nykyään bändi kuuluu kyllä TnC Entertainmentille, joka kanssa TOXIC on solminut viisivuotisen sopimuksen.

Maaliskuussa 2012 rumpali Seul-ong teki oman näyttelijädebyyttinsä KBS2:n kaksiosaisessa spesiaalidraamassa nimeltä The Highlight of Life. Myös Jung-woolla on samaisessa draamassa pieni cameo-rooli.

Niin mutta miten minä sitten TOXICiin törmäsin. Kaksoissisareni löysi joku päivä heidän ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan musiikkivideonsa, FIRST BRIDGEltä löytyvän 'debyyttibiisin' nimeltä Lonely (외로워), ja osui oikeaan päätellessään minun rakastuvan siihen. Vaikka kpop onkin ihanaa, sydämeni sykkii myös rockimmallekin musalle. Eeppinen, yksinkertainen komppi yhdistettynä särmikkääseen kitaransoittoon on täydellisyys:

Huh-huh, varsinainen eeppisyyden huippu. Miksi krock ei ole niin paljon pinnalla kuin kpop? :D Ihan perkeleen hyvältähän korea kuulostaa myös rockissa! Ja kaiken lisäksi korealaiset + soittimet = nam~
Huomatkaa myös miekkosten upea pukeutumistyyli! Olivat herraset sitten missä menossa niin melkein aina on Boy Londonin kuteet päällään, me gusta~ Ja Jung-woon kitara on niin hieno!

Muutenkin on tuo FIRST BRIDGE oikein nautittavaa kuunnella. Lonelyn lisäksi levyn muut biisit ovat todella hyviä. Alkuintro Get Out antaa hyvän kuvan tulevista biiseistä. Lonelya seuraava tired!! (질려!!) on rauhallisempi, mutta ihana ja muistettava biisi. Neljäntenä tuleva biisi No More jää soimaan pahemman kerran päähän, kuitenkin silleen hyvällä tavalla.

Viides biisi EP:llä on remix-versio levyn introbiisistä, ja se on silkkaa täydellisyyttä. Biisissä kuuluvat aivan selvästi kivat dubstep-vaikutteet ja minulle se toi mieleen aussi/britti-yhtye Pendulumin :D

Whihii~ TOXIC on kyllä tosi kiwwa bändi. En malta odottaa sitä päivää, kun he julkaisevat lisää musiikkia!

Seuraavalla kerralla esittelyssä 24K !

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

School 2013

Tällä hetkellä katselen siis kahta korealaista draamaa. Toinen on The King of Dramas; tv-draamojen kulisseihin ja tuotannon pariin sijoittuva sarja. Alkuihannoinnin jälkeen pudonnut "ihan semi" draamojen joukkoon, ainakin Siwonin takia katson ellen muuten. Olen jäänyt hieman jälkeen, mutta vielä kahdeksannenkaan jakson jälkeen sarja ei vieläkään tunnu lähteneen käyntiin.

Mutta postauksen todellinen aihe onkin se toinen draama, School 2013.

 Kyseinen draama on 5. KBS-kanavan "Hakgyo"-sarjaan kuuluvista draamoista, ja siksi tunnetaan myös nimellä "School 5". Aikaisemmat neljä kautta ovat tulleet vuosituhannen vaihteessa (1999-2002), tehden tästä uusimmasta kaudesta varmasti aikaisempia paljon erilaisemman. Kaikkien kausien ja koko "sarjan" idea on kuitenkin nuoret ja heidän ongelmansa koulussa.

Draaman keskiössä ovat Seungri High'n 2. luokka-asteen luokka 2:n oppilaat. Kyseinen luokka on myös tunnettu koulun epämenestyneimpänä ja huonokäytöksisimpänä. Rehtori kuitenkin päättää nostaa muutenkin huonosti menestyneen koulun asemaa, ja sitä varten koulun opiskelijoiden täytyy ryhdistäytyä.

Young-wu ja Nam-sun.

Draaman päähenkilö on Go Nam-soon (jota näyttelee Lee Jong-suk). Hän on vaitonainen 19-vuotias nuori, joka vapaa-aikanaan tekee lähetin hommia ja huolehtii alkoholisoituneesta isästään. Nam-soon tulee erittäin huonosti toimeen luokkalaisensa, väkivaltaisen Oh Jung-hon (Kwank Jung-wook) kanssa, ja pojat ottavat yhteen useamman kerran kahdessa ensimmäisessä jaksossa. Luokalta löytyy muun muassa myös Song Ha-kyung (Park Se-young), joka ei välitä mistään muusta kuin opiskelusta, Nam-soon lapsuudenystävä ja vahvaluonteinen persoona Lee Kang-ju (Ryu Hyo-young) ja erityisopetusta kaipaava suloinen Han Young-woo (Kim Chan-hwan). Yhtenä päähenkilöistä on vielä Park Heung-soo (Kim Woo-bin ASDFGHJKL;<3), mutta hän esiintyy vasta 3. jaksossa.


Kaksi opettajaakin on hyvin keskeisissä rooleissa. Tämän kamalan luokan uusi luokanvalvoja Jung In-jae (Jang Na-ra); pieni ja heiveröinen korean kielen opettaja ja uusi kirjallisuuden opettaja Kang Se-chan (Choi Daniel).

En malta odottaa, millainen tästä draamasta oikein tulee! Tykkään kovasti kouludraamoista, kuten Shut Up! Flower Boy Band ja White Christmas nojoo en tiedä voiko sitä kouludraamaksi sanoa mutta tapahtumapaikkana ainakin on koulu. Ja mikä yhteensattuma, kun samoja kivoja näyttelijöitä löytyy kaikista näistä kolmesta draamasta~ School 2013 tuo muutenkin kuvaustyyliltään ja oudoilta kuvakulmiltaan mieleen White Christmasin.

Kannattaa tsekata tämä draama! Aikaisempien kausien kanssa ei sillä ole mitään tekemistä, joten minäkin uskalsin tarttua siihen. Ja eikun vaan odottamaan Kim Woo-binia...

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kpopin piilotetut tähdet, osa 1: LEDApple

 Tällä postaussarjalla haluan nostaa esille ja esitellä vähän tuntemattomampia bändejä ja artisteja, jotka eivät vain ole onnistuneet saamaan ansaitsemaansa suosiota tai ovat vielä sen verran uusia tulokkaita ettei niillä ole suuriakaan fandomeita. Kpopin piireistä kun löytyy paljon oikein upeitä bändejä, joilla YouTuben katsojalaskuri ei vielä ylitä millään mv'llä edes miljoonaa. Ensimmäisenä vuorossa on LEDApple!

LEDApple (레드애플)


Kwangyeon, Kyumin, Hanbyul, Youngjun ja Hyoseok.

LEDApple ei nyt aivan ihan tuntematon yhtye ole, mutta harmittavan pieni fandom sillä on Korean ja Japanin ulkopuolella, varsinkin länsimaissa. Suomalaiset kpopfanit ovat kyllä aika aktiivista porukkaa, joten LEDApple ei aivan huomaamatta ole täällä Suomessa jäänyt, mutta suuremmalla mittakaavalla aikas 'epätunnettu' bändi siis.

Yhtyeen on muodostanut Startory Entertainment, toistaiseksi sekin hyvin tuntematon levy-yhtiö (LEDApple taitaakin olla vielä yhtiön ainoa bändi). LEDApple on kaksivuotisen uransa aikana kokenut varmaan enemmän jäsenmuutoksia kuin mikään muu kpop bändi koskaan. Terveydellisistä ja henkilökohtaisista syistä lähteneitä jäseniä on nyt saman verran kuin nykyisiä aktiivisia jäseniä bändissä. Tämä Wikipedian kaavio esittää asian hyvin:

Mutta eipä menneistä jäsenistä sen enempää. LEDApple julkaisi loistavaa materiaalia jo alkuaikoinaan, muttei saanut ansaitsemaansa kuuluisuutta.
LEDApplen ensimmäinen menestysbiisi oli noin vuosi sitten ilmestynyt Someone met by chance (어쩌다 마주친), jolloin uuden kokoonpanon lisäksi LEDApplesta esiteltiin uusi, elektronisempi puoli. Bändi oli tuolloin kuusijäseninen, koostuen liideri Hanbyulista, kahdesta alkuperäisestä jäsenestä eli kitaristi Youngjunista ja basisti Kwangyeonista, rumpali Hyoseokista, kosketinsoittaja KeonU'sta ja maknae-räppäri Kyuminista. Tällä kokoonpanolla LEDApple tulikin juuri tunnetuksi ja teki eniten musiikkia näillä naamoilla. Seuraava uusi sinkku oli helmikuussa 2012 ilmestynyt digitaalisinkku Time Is Up, jonka myötä Youngjun nimitettiin liideriksi (syynä tuolloin Hanbyulin opiskelu, mutta minusta kruunu kuuluukin juuri bändin vanhimmalle ja alkuperäiselle jäsenelle :)
Seuraavaksi LEDApple sai oman pienen reality-tv-sarjan (LEDApple Entertainment) ja keräsi suosiota myös Japanin maalla. Seuraavaksi yhtye promosi uutta digitaalisinkkua, nimeltä Sadness. Sadnessin jälkeen LEDApple piti oman pienen soolokonserttinsa Seoulissa (jossa vieraili uunituore rock-duo TOXIC, joka sattuukin olemaan seuraavan postauksen tähti!) Menestynyt konsertti poiki kaksi muutakin konserttia Koreassa ja vielä yhden Japanissa. KeonU ei terveyssyistä pystynyt osallistumaan viimeisimpään konserttiin ja kolmannen minialbumin Run to Youn ilmestyessä jätti bändin oman terveytensä takia. Minialbumilta löytyy kuitenkin KeonU'n hyvästit Ledoille (yhtyeen fanien nimitys on siis LEDA) koskettavan soolon, Something Wrong -biisin muodossa. KeonU oli jatkanut isänsä jalanjälkiä säveltäen LEDApplelle musiikkia, ja lupasi jatkaa säveltämistä vielä lähtemisen jälkeen. Ehkä kuulemme KeonU'sta vielä, muttemme ehkä LEDApplen kautta.

Sitten enemmän siitä musiikista.
Me gusta LEDApple. Lempibiisini on ehdottomasti Someone met my chance, jonka biisin ja mv'n cooliutta en voi kestää.

Musiikkivideossa nähdään oikein viimeisen päälle laitettuja komeita poikia päheissä kuteissa. Värit ja kaikki nuo valot tekevät siitä vain niin tyylikkään ja kaksi laulajaa tanssimassa kruunaa kokonaisuuden. Ajatelkaa, kuinka usein lavan edestä löytyykään yhden sijasta kaksi laulajaa? Niin, aikas siistiä :D
Samaa linjaa jatkaa mös Time Is Up, samat iPad kitarat ja kosketusnäyttöinen DJ-pöytä tässäkin. Tämä musiikkivideo on LEDApplen katsotuin YouTubessa, mutta se silti ei ylitä edes miljoonaa. Miljoona ei kuitenkaan ole kovin kaukana, spämmimään siis tuonne noin ↴ ja koitetaan saada luvusta seitsemännumeroinen mahdollisimman pian!

Eikä vanhoja biisejä ei suinkaan saa unohtaa~ Tykkään aivan hirmuisesti näistäkin viisuista.

Dash -biisissä laulaa LEDApplen ensimmäinen päävokaalisti I-OH ja How dare you'ssa ja Birthday Killer'issä Jaehoon. Rakastan noita kuteita ja tota tanssia How dare you'ssa*o*


Rock -tyylin LEDApple heitti hetkellisesti jorpakkoon Run to You -minilevyllään, mutta ei tämäkään soundi huono ole. Tanssikin on aivan ylisöpö! Minulle tuli tästä ensimmäisenä mieleen C.N.Blue :D

Ja lopuksi vielä uusin biisi; rockimpaan suuntaan jälleen menossa, tämä muistuttaakin ihan Someone met by chancen musiikkivideota!

Syitä LEDApplen huonoon tunnettavuuteen voi olla monia. Ensinnäkin, ns. tanssivat idoliryhmät ja sellaiset tyypilliset poikabändit ovat edelleen paljon instrumenteilla soittavia yhtyeitä suositumpia. Naamojen vilkas vaihtuminen bändissä voi olla myös yksi syy, ettei jäseniin ole ehtinyt kiintyä, eli toisin sanoen päässyt sisälle bändiin.

Pakko lisätä vielä, että oma biasini yhtyeestä on rumpali Hyoseok~ Hyoseokin olet kenties voinut bongata tämänvuotisessa Shut Up! Flower Boy Band -draamassa, jossa Hyoseokilla oli pieni ja vuorosanaton rooli Strawberry Fieldsin rumpalina. Jo An Cafén tykkäysajoilta, rumpali Terukista lähtien olen minä huomannut itsessäni erityistä vetoa bändien rumpaleihin :'D
Ai niin, ja tekihän LEDApple cameo-esiintymisen myös To the Beautiful You -draamassa. Miksi ihmeessä, voin vain ihmetellä :D
CODA -eran kokoonpano
 Tutustukaa siis ihmeessä, jos ei kyseinen yhtye vielä ole kovin tuttu tai diggailet jo esimerkiksi FTISLANDista, C.N.Bluesta tai Nell'ista!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

잘자요 굿나잇

No niin, kotiutuminen Lontoosta on suoritettu. Ah, mutta on Suomessakin kivaa. Täällä on normaalit pöntöt ja ovet avautuvat oikein päin.

Tässäpä vähän kuvia ostoksistani:


Tämmöinen eeppinen t-paita löytyi ekana päivänä aivan ex tempore halpojen vaatteiden Mekasta, Primarkista. Eihän se maksanut kuin 8-9 £ (eli ehkä noin 10~11 €). Kaiken lisäksi paita ei ihme ja kumma ole piraattituote!


T-paita -linja jatkuu Tiger&Bunny -paitojen muodossa. Lähdin Lontooseen Bleach-t-paitojen toivossa, mutta löysinkin Taibania! No, mikäs siinä, taidankin tykätä Taibanista Bleachia enemmän. Taibani -paidat taisivat olleenkin jo aika kauan myynnissä, sillä kovin montaa mallia ei ollut. Onneksi sain sentään hankittua itselleni nämä kaksi~ Ostettu siis UNIQLO'sta.


Urban Outfitters -vaateliikkeestä löysin tälläisen kirjan. Nimensä mukaan kirja sisältää jos minkä moista solvausta ja kirosanaa aina hepreasta suomeksi. Perkeleelle ja vitullekin on omistettu omat sivunsa, ja esimerkiksi Fuck this! on käännetty onnistuneesti Vittu voi!'ksi. Mutta kaikista hienoin fraasi oli kyllä Fuck your mother! suomeksi: Vittu teidän äiti!


Petyin suuresti, kun Antique tai Confessions -leffoja ei löytynyt mistään HMV:stä, mutta Adrenaline Rushin (alkpr. nimi Quick) onneksi löysin! Sain vihdoinkin hankittua myös Sengoku BASARA:n 2. kauden ja Blue Exorcistin ekan kauden dvd:t. Ne on hankittu liikkeestä nimeltä Forbidden Planet.


HoHo's Kpop Shopista, eli Seoul Bakeryn alakerran kpopmyymälästä tarttui mukaan B1A4:n IGNITION (Special Edition) ja kaverille synttärilahjaksi Sujun Sexy, Free & Singlen repackage SPY. Näin jälkeen ajatellen olisi pitänyt ostaa joku toinenkin levy, mutta tyhmä kun olen niin en ostanut. Tämä oma levyni maksoi 25 £ ja SPY 15 £, eli ihan mukavan hintaisia olivat.

Näiden lisäksi ostin parit korut (viikset omfg) ja paidat ja karkkia. Kuinka moni muistaa vanhat kunnon Skittlesit? Ah, niitä täytyy ostaa joka Lontoon reissulla.

En saanut otettua Harry Potter -studiolta ollenkaan hyvää kuvaa kämäisellä digikamerallani, mutta ostimpa ainakin oheistuotemyymälästä Sulklaasammakon ja maistoin Joka Maun Rakeita :D London Eye'n kyydissäkin kävimme. Menisin heti uudestaan, jos voisin~

Lopuksi uusi suosikkibiisini B1A4:lta! Jos ette ole vielä kuunnelleet/katsoneet: tehkää se nyt.

perjantai 16. marraskuuta 2012

London Bridge is Falling Down, Falling Down...

Tänään (tai no oikeasti lauantain puolella) lähtö! Kyseessä on siis mulle jo kolmas kerta Lontoossa, joten paikkahan on yhtä tuttu kuin Tylypahka. Tai sitten ei. Tylypahkaa ja Lontoota kylläkin yhdistää se, ettei kumpaankaan kyllästy ikinä.


Ensin vähän taustatietoja: olen Lontoossa neljä päivää (ouuhh yeah kaksi pävää vapaata koulusta). Matkaseuraa kaksoissisko, isosisko ja lankomies. Tällä kertaa oikein hotellissa, vaikkei aikaisemmissa hostelleissa mitään vikaa ole ollut. Reissu on rippilahja isosiskolta.

Aikaisemmille kahdelle reissulle on riittänyt ihan tarpeeksi kokemuksia, kuten vaikka ekalla reissulla ihan itse Johnny Deppin näkeminen livenä, nimmarin saaminen ja jopa herran kätteleminen. Vannoutuneena Pirates of the Caribbean -fanityttönä aika DAEBAK kokemus.

Melkein kaikki pakolliset nähtävyydet on jo nähty, joten Big Benin tölläilyyn ei uhrata aikaa.

Joitain suunnitelmia:
Westfield (valmistuessaan Euroopan suurin ostoskeskus, tuttu paikka jo) ja sieltä löytyvät mm.:
    - HMV (aaahh paljon leffoja ja animeaahh)
    - UNIQLO
      - Japanin H&M:änäkin pidetty menestyvä vaateliike, jonka valikoimassa on myös kuuluisien animesarjojen t-paitoja (tällä kertaa sarja näyttäisi olevan Bleach (。・`ω´・。)) Viime reissulta omistuksessa on kolme ihanaa, upealaatuista One Piece -t-paitaa, jotka ovat miljoonan pesun jälkeenkin kuin uusia.
Kierros The London Eye'lla (riippuu säästä, jos kovin pilvistä niin sitten jätetään väliin)
   - Ainoa tälläinen 'kliseinen nähtävys'. Sitten onkin jo kaikki nähty!
HoHo's Kpop Shop
    - Pääasiassa korealainen ravintola/kahvila, jonka yhteydessä on kpoppia myyvä liike. Auki vain sunnuntaisin. Muutamia kpoppareitakin on siellä vieraillut, kuten Sujun Siwon, SHINee ja 2NE1. En ole ennen käynyt.
♢ Ja kirsikkana kakun päällä: kierros Warner Bros.'in Harry Potter -studiolla!
   - Saa nähdä millainen paikka tuo nyt on, toivottavasti en pety :D

Mahdollisista ostoksista ja kokemuksista siis joskus mahdollisesti jotain postausta tulevaisuudessa. Voisin yrittää seuraavaksi viikonlopuksi jotain väsätä. See u next week~

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Leffoja Aasiasta, osa 3/4: lots of laughs

Komedia-genren leffoja pitikin katsoa muutama tätä postausta varten, ja hyvä että katsoinkin! Kaksi oikein kivaa leffaa tulikin nähtyä :)

Attack on the Pin-Up Boys (Kkotminam yeonswae tereo sageon/2007/Korea)


Nojoo tää oli arvattavissa. Kun mietitään komedialeffoja, tietysti tämä tulee ekana mieleen. Tosi moni lienee tämän jo nähnyt, mutta jos tämä vielä puuttuu katsottujen leffojen listalta, niin korjaa tilanne heti! Tottakai elfien on tämä melkein pakko katsoa joskus, mutta vaikkei Suju kuuluisikaan ihan suosikkibändeihin, kannattaa tämä tsekata. Itselleni Suju on se ihan #1 bändi, joten puolueellisuutta on huomattavissa.

Lyhyesti sanottuna leffan juonena on se, että kuuluisuuden vuoksi tekee lähes mitä vain. Kun suosituimpien poikien kimppuun hyökätään, alkaa nuorison keskuudessa kilpailu sitä, kenet tämä mystinen hyökkääjä valitsee seuraavaksi kohteekseen. Eikä kilpailua suinkaan estä edes hyökkääjän perin inhottava hyökkäystapa; nimittäin - kröhöm, kirjainmellisesti uhrin heittäminen pussillisella ei-niin-kivaa tavaraa, nimittäin KAKKAA.

Seuraavan uhrin arvellaan olevan Neulparanin lukiosta, ja kolmen suosituimman pojan välille nousee vakava kilpailu. Ne pojat ovat flirttaileva tanssitiimin johtaja Heechul, oppilaskunnan hallituksen pelottava puheenjohtaja Siwon ja judokerhon voimakas kapteeni Kangin. Katsojat seuraavat tapahtumia lähinnä bloggaaja Kibumin näkökulmasta, joka tutkii tapausta itsenäisesti. Kibumin kaveri Donghae on myös tiiviisti mukana kuvioissa. Kaikilla Sujun jäsenillä on roolinsa elokuvassa, lukuunottamatta Kyuhyunia, joka tuolloin oli vielä toipilaana kolarinsa jäljiltä (Leeteuk teki lähinnä pienen cameon leffan lopussa).

Elokuva on hienosti tehty, kuvaus oli mielenkiintoinen ja erikoisefektit hulvattomia. Elokuva sai ilmestymisaikanaan paljon kehuja juoni- eikä tähtivetoisuudestaan. Ja kaikki Sujusta näyttelivät loistavasti. Esimerkiksi Sungmin koulun söpönä prinssinä oli aivan ylisopiva (ja siksi ehkä se luonnistuikin niin hyvin). Mutta ehkä parhaan suorituksen teki Ryeowook Siwonin tottelevaisena nörttiapurina.

 Minusta elokuva on tajuttoman hyvä ja hauska, mutta puolet ehkä siitä johtuukin silti tutuista naamoista. En voinut lopettaa fanittamasta Eunhyukia, vaikka Hyukkiella olikin vain pienehkö rooli. Mutta ei-elfit voivat vapaasti myös kokeilla ;)

Baby & Me (Agiwa na/2008/Korea)


Huonokäytöksisen ja lapsellisen 18-vuotiaan Jun-sun (Jang Geuk-suk) vanhempien pinna katkeaa ja he jättävät poikansa omaan nojaansa muutamaksi päiväksi oppimaan olemaan ihmisiksi. Kun he itse viettävät vapaata elämää julkisessa kylpylässä, löytää Jun-su kauppakärryistään vauvan ja kirjeen, jossa häntä pyydetään huolehtimaan pienestä pojastaan.
Ensimmäiseksi Jun-su yrittää hädissään ja hämillään selvittää pojan mahdollisen äidin (monien ehdokkaiden joukosta), mutta lopulta joutuu huolehtimaan vauvasta luokkatoverinsa Byulin (Song Ha-yoon) avustuksella.

Ennen kaikkea leffa on puhdasta komediaa. Pientä romanssinpoikastakin kyllä nähdään. Baby & Me on oikein kiva komedialeffa, pitäisi katsoa enemmänkin aasialaista komediaa, kun se uppoaa muhun muutenkin kuin veitsi voihin.

Mutta koska Jang Geun-suk jakaa niin paljon eri mielipiteitä, niin jakaa myös kyseinen leffa. Minusta JGS on kiva näyttelijä, mutta jotkut eivät vain voi sietää herrasta silmissään. En edelleenkään osaa sanoa, onko JGS oikeasti hyvä näyttelijä vai tykkäänkö tyypistä vain naamansa takia, mutta ainakin hyvännäköisistä korealaisista pitävälle voi tätä leffaa suositella! ;) Ei vaiskaan, tälläiset leffat oikeasti piristää päivää~

Antique (Seoyanggol dongyanggwajajeom aentikeu/2008/Korea)


Ah, Antique. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Kuka voisi vastustaa komeita korealaisia leipomassa kakkuja homovibojen kera?

Jin-hyuk (Joo Ji-hoon) perustaa kakkukahvilan nimeltä Antique, ja tottakai hän tarvitsee itselleen leipurin. Työhaastatteluun ei saavu kuka tahansa perämettien jonne vaan Jin-hyukiin kouluaikoina ihastunut Sun-woo (Kim Jae-wook). "Pirullisen charmin omaava homo" pääsee kuin pääseekin Jin-hyukin kahvilaan, samalla kummastellen Jin-hyukin kakkufobiaa. Konditoria pyörii ihan hyvin kahden miehen voimin, mutta pian mukaan liittyvät kakkuja rakastava ex-nyrkkeilijä Ki-bum (Yoo Ah-in) ja Jin-hyukin surkuhupaisa tohelo henkivartija Soo-young (Choi Ji-ho). Mutta miksi ihmeessä Jin-hyuk perusti kakkukahvilan, kun hän ei itse pysty syömään enää palastakaan kakkua?

Okei, myönnetään, tuo ylempänä mainittu syy on ehkä suurin syy, miksi tykkään tästä leffasta niin paljon. Mutta se ei silti ole ainoa syy! Antiquehan on aivan ällistyttävän kaunis leffa kuvauksellisesti ja myös tarinaltaan. Leffan ajoittaiset animaatiot toivat mieleen tuon Suju-leffan, mutta oikeasti jännää ja koskettavaa draamaakin oli. Oikeastaan, Antique ei sovi oikein kunnolla komedia-genreenkään, koska välillä siinä on aika raskasteemaistakin sisältöä. Mutta toisin sanoen leffalla on siis feng-shuit kunnossa; huumori on ihan kivaa, mutta draama on YEAH. Jotta leffasta tulisi vielä hieman ristiriitaisempi, heitetään mukaan myös parit biisit. Mutta ei huolta, Antique ei silti todellakaan ole musikaali :D

Jos ette ole vielä katsoneet tätä, NIIN KATSOKAA. Oikeasti, tämä on yks mun lempileffoista ikinä. Ja voitte vain uskoa miten pompin kattoon kun löysin tämän HMV:n nettikaupasta<3 Antiquen brittiversion pitäis tulla myyntiin 12.11., joten hyvällä säkällä mä voin ostaa sen kun menen taas Lontooseen (kolmannen kerran :3) ensi viikolla!

Runway Cop (Chahyeongsa/2012/Korea)

Tunnetaan myös nimellä "Detective Cha".

Kun huippumalli Kim Sun-hon (Lee Soo-hyuk) huhutaan omistavan huumeita, alkavat poliisit tutkimaan asiaa. Kunnollista tutkintaa varten tarvitaan kuitenkin peiteoperaatiota catwalkkien ja muodin maailmaan. Ihmeen kaupalla ylipainoinen ja muutenkin rupsahtanut (mutta yli 180-senttinen) etsivä Cha Chul-soo (Kang Ji-hwan) valitaan peiterooliin, ja Chul-soon kohtalo on kärsiä kahden viikon tiukka laihdutusohjelma yhdessä entisen luokkatoverinsa, muotisuunnittelija Ko Young-jaen (Sung Yu-ri) kanssa. Chul-soo onnistuu kuin onnistuukin laihduttamaan 20 kiloa päästäkseen mallinmittoihin, mutta ennen catwalkkia matkaan tulee mutka jos toinenkin.

 Runway Cop on todella hauska elokuva, mikäli korealainen huumori vain puree. Koko leffan ajan melkein kaikki huumori revitään tietenkin Chul-soosta, ja voinkin sanoa Kang Ji-hwanin onnistuneen suorituksessaan. Kangin piti myös lihottaa itseään rooliaan varten, ja tämä on ensimmäinen kerta kun tälläiseen olen korealaisissa leffoissa törmännyt (eihän tuollainen ole siis mitenkään harvinaista länsimaissa, mutta mainitsinpahan vain ;D)
Hypetin jo ennen leffan katsomista Lee Soo-hyukia ja Kim Young-kwangia, enkä kyllä kaksikon suorituksiin pettynytkään.

A Boy and His Samurai (Chonmage purin/2010/Japani)


Kijima Yasube (Nishikido Ryou), Edo-kauden samurai päätyy sattumalta nykypäivän Tokioon. Hän kohtaa siellä yksinhuoltajaäiti Yusa Hirokon (Tomosaka Rie) ja tämän pojan Tomoyan (Suzuki Fuku), joiden arki muuttuu miehen kohtaamisesta täysin. Yasube majailee Yusan perheen luona, mutta mitä seuraakaan siitä, kun nutturapäinen samurai innostuu vanukkaan innoittamana leipomaan?

 Koska en millään meinannut löytää japanilaisesta tuotannosta mitään kiinnostavaa (kunnollista) komediaa, päätin lisätä myös tämän, vaikka sen komediapuoli rajoituukin suurin piirtein leffan alkupuolelle. Katsoin tämän kuitenkin niin väsyneessä tilassa ja keskellä yötä, että nauroin lähes koko alun ajan. Syy taisi olla Ryoun kalju päälaki.

Voin sanoa pitäväni tästä leffasta paljon. Siitä tuli mieleen tosi paljon Usagi Drop'in leffasovitus, ja koska pidin siitäkin, A Boy and His Samurai jatkoi kyllä hyvää linjaa näkemissäni perheleffoissa. Japanilaiset leffat on parhaimmillaan juuri tälläisinä symppiksinä leffoina.

Viimeisen partin aihepiiriä en ole vielä päättänyt. Luultavasti se on (yliluonnollisesta/fantasia) toiminnasta tai jostain sinne päin :D Ensi viikolla yritän vielä postata jonkin pienen jutun meidän Lontoon suunnitelmista, ja sitten reissun jälkeen on pidempää raporttia luvassa!

Tässäpä vielä lopuksi uunituore ja suloinen sinkkubiisi mun ihanalta Inpiniteu-biakselta, Sunggyulta! ;A;

lauantai 3. marraskuuta 2012

Hurray for Idols

Eipä mitään sen ihmeempää sanottavaa, kuin vain että tämmöisen söpöisen biisin löysin :D Ensin kun näin teaserin olin ihan että mitäs hattivattia D8 mutta nyt olen jäänyt tähän koukkuun~


TimeZ on tekee sääntöön poikkeuksen, ja alkoikin laulamaan kpoppia kiinaksi. En tiedä, tuleeko TimeZ laulamaan aina vain kiinaksi, mutta minä ainakin tykkään. Siis täähän on tosi siistiä: kiinaksi laulava kpop-bändi!
Tälläiset korealais-kiinalaiset poikabändit ovat alkaneet näköjään olla jo trendi, mutta ennen en ole törmännyt kpopbändiin, jossa olisi enemmän kiinalaisjäseniä kuin korealaisia. Ja puhumattakaan siitä, että laulamiskieli on kiina.

Olen alkanut tykkäämään kiinan kielestä tosi paljon. Se varmaan onkin yksi suurimmista syistä, miksi tämä biisi kolahti niin hyvin. Ja toi koreografia on ylisöpö. Toivottavasti TimeZ kerää suosiota, mielelläni minä toisenkin biisin kuuntelisin x)

Ja kattokaa myös TimeZin coveri Gangnam Stylesta! :D On meinaan aivan mahtava!

perjantai 19. lokakuuta 2012

이러지마 제발

Tämä postaus syntyikin yllättävän nopeasti, joten siunaan teitä jopa kahdella postauksella samana päivänä! Sain yhtäkkiä idean postata pitkästä aikaa kpopista. Lähiaikoina kun on ilmestynyt oikein mukavia uusia biisejä, ja varsinkin musiikkivideoita.


K.Will oli minulle ennen tätä biisiä aivan tuntematon nimi. Please Don't... on oikein ihana biisi, mutta todellisen huomion varastaa sen musiikkivideo. Ensinnäkin; siinä on Reply 1997:n ihana komistus Seo In-guk, joka pölli sydämeni kys. draaman myötä. Toiseksi; katsokaa, kuinka nätti toi mv on. Kolmanneksi, TON MV:N LOPPU. Niin, eipä tarvitse enempää miettiä, miksi tykkänkin tästä niin paljon. Se muistuttaa paljon Taeyangin Wedding Dress -mv:tä ja hieman Nell:in The Day Before -mv:tä. SE ON NIIN KAUNIS. Tälläisiä lisää, kiitos.


NU'EST julkaisi myös kolmannen mv:sä. Sandy on Action EP:n 3. biisi, ja myös sen kaksi edellistä raitaa ovat saaneet omat musiikkivideonsa. Niin kuin Not Over You -mv:n kanssa, tuli Sandyn mv aivan puskan takaa.


Biisi on suloinen, ja niin myös musiikkivideo. Kaikki fanitytöt eivät ehkä innostuneet niistä muutamasta onnekkaasta fanista, jotka tähän mv:seen olivat päässeet, mutta muuten se on ihan kiva.

Odotetuin ja eniten huomiota on kuitenkin saanut osakseen Block B:n comeback, jota innotettiin jokaiselle porukan jäsenelle omistetuilla yksittäisteasereilla ja vielä itse nimikkobiisille omistetulla teaserilla.


Siinäpä vasta badass biisi. Voittaa NalinA:nkin mennen tullen. Ja musiikkivideo on aivan perkeleen cool. Block B on taas yksi niistä monista bändeistä, mihin en millään meinaa päästä sisälle, mutta NILLILI MAMBO kyllä muutti asioita. Osaan melkein jo kaikkien tyyppienkin nimet, ja jopa ehkä oma biaskin löytyi. Ennen olen tsiigaillut Jaehyota, mutta nyt rakastuin P.O:hun(eli toi helvetin karismaattinen ja matalaääninen valkotukkainen hottis). Ja taas sain kummastella P.O:n olevan maknae. Mitäääääääs kettua? Maknaet näyttää nykyään ryhmän vanhimmilta ja vanhimmat maknaeilta :D


Epik Highkin teki oman comebackinsa, nyt YG:n leirissä. Odotin kyllä jotain "epikighsempää", joten näissä on vielä totuteltavaa. Epik High julkaisi peräti kaksi musiikkivideota, Don't Hate Me:n ja UP:in. Don't Hate Me on GD:n CRAYONin kaltainen värikäs ja sekopäinen biisi/musiikkivideo, UP taas - noh, tavallisempi? Kummassakin mv:ssä yhtiön vaihtaminen on oikein korostetusti esillä, kun Don't Hate Me:ssä nähdään useiden parodioijien joukossa pikkuinen GD ja UP:issä fiittaa 2NE1:n Bom.


Juu, nyt vain odotellaan sitten viime kuussa debytoineen 24K:n Secret Love:n musiikkivideota. Biisi on aivan ihana, ja tuleva mv:kin näyttää oikein söpöltä~ KYAAA (ノ◕ヮ◕)*:・゚✧



Byhyy, pitäisi tehdä kpopista postauksia useamminkin, mutta en koskaan muista ihkuttaa täälläkin näitä uusia biisejä :o Mutta palaan taas (luultavasti) pian~