sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

君はいつもひとりじゃない

Anteeksi kuollut blogi, mutta nyt vihdoin keksin bloggaamisen aihetta. Törmäsin nimittäin todella mukaviin OVA-tuotoksiin vain 22-vuotiaalta Soubi Yamamotolta. Kuvaspämmivaroitus.

Kono Danshi, Uchuujin to Tatakaemasu.  
(This Boy Can Fight Aliens)

Arikawa ja Kakashi

Olin nähnyt monta kertaa Kono Danshi, Uchuujin to Tatakaemasun (tuttavallisemmin Konodan) promokuvan kiinnittämättä siihen enempää huomiota, mutta tänään sattumalta törmäsin kyseiseen OVAan MALissa ja kiinnostuin siitä. Konodan on luokiteltu shounen aiksi, vaikkakin se onkin todella, todella vähäistä.

Avaruusoliot ovat valloittaneet Maan. Ainoa henkilö, joka pystyy taistelemaan näitä olioita vastaan on nuori Kakashi. Kakashi ei muista mitään elämästään ennen kuin Arikawa löysi hänet. Ainoa muisto menneisyydestä on rikkinäinen kännykkä.

Kakashi asuu yhdessä Arikawa ja Shiron kanssa, jotka työskentelevät avaruusolioiden vastaisessa yksikössä. Joka päivä Kakashi taistelee avaruusolioita vastaan. Eräänä päivänä Kakashi alkaa miettiä, mitä tapahtuisi jos hän häviäisi avaruusolioille. Selviäsikö maailma ilman häntä? Mitä jos kukaan ei kaipaakaan häntä? Jos ketään ei ole enää odottamassa häntä, elääkö hän turhaan?

"Mitä jos en ole saanut ainuttakaan viestiä?"
Ulkonäöltään Konodan on hyvin persoonallinen, ja se varmasti jakaa mielipiteitä. Toiset ylistävät Konodanin taidetta taivaisiin ja toiset se taas varmaan karkottaa luotaan. Piirrostyyli on hyvin huoleton ja mangamainen (Yamamoto halusi kuulemma alunperin tulla mangakaksi). Animaatio muistuttaa pala-animaatiota, mutta erillaisilla tekstuureilla ja efekteillä on Konodanista saatu oikein mukavan raikkaan näköinen. Konodan on oikeanlainen sekasoppa, kun irtokarkkiväriskaalan lisäksi hahmojen puhetta väritetään erilaisilla puhekuplilla ja taustoilla tanssivilla teksteillä.

Äänimaailman puolesta Konodan on oikein rikas. Ääniefektit (kuten käänykän putoaminen) ovat mukavan realistisia. Musiikki on aika pieneleistä, mutta päihittää 6-0 keskiverto-OVAn.
Kakashin seiyuuna toimii Ryouhei Kimura, Arikawana Toshiyuki Toyonaga ja Shirona Daisuke Hirakawa. Kukaan heistä ei ole aivan tajuttoman kuuluisa, mutta se juuri luo OVAlle persoonallisuutta. Hahmot eivät kuitenkaan ole kauhean ihmeellisiä, varsinkaan Arikawa, joka on kuin Durarara!!:n Mikadon klooni.

Shiro tahtoo muuttaa Kakashin maailmankuvaa.
Koko OVA kestää noin 28 minuuttia. Kokonaisuudessaan Kono Danshi, Uchuujin to Tatakaemasu. on todella kaunis, uniikki ja suloinen ilmestys. Ja pohjoisamerikkalaiset saavat nauttia pian tästäkin ihanuudesta, sillä Konodanin lisensoi rapakon takana Sentai Filmworks.


Robotica * Robotics

Tämä 10-minuuttinen OVA kertoo kahdesta robotista, Harusta ja Natsusta, jotka pohtivat rakkauden merkitystä.

Haru ja Natsu

Haru ja Natsu elävät yhdessä Masa-san -nimisen tiedemiehen kanssa. Haru ja Natsu ovat jo kertaalleen tulleen hylätyiksi, ja Natsu pelkää Masa-saninkin hylkäävän heidät. Saisivatko he selville rakkauden merkityksen, jos he olisivat ihmisiä?

Myös Robotica * Robotics on myös luokiteltu shounen aiksi. Kuten Konodanissakin, sen voi melkein sivuttaa vain viattomana ystävien välisenä välittämisenä. Robotica on aivan pikkuriikkisen synkempi, ja se on luokiteltu myös psykologiseksi animeksi.


Robotica * Robotics on ilmestynyt ennen Konodania, mutta se julkaistiin yhdessä Konodanin kanssa. Robotican taide on silti minusta jopa huolitellumpaa kuin seuraajansa. Kummatkin ovat kuitenkin ilmapiiriltään, animaatioltaan ja värimaailmaltaan samanlaiset.

Suosittelen Soubi Yamamoton tuotoksia sellaisille, jotka haluavat katsoa jotain erilaista tai pitävät Makoto Shinkain tuotannosta. Juuri Shinkain tuotanto kuulemma tekikin Yamamotoon vaikutuksen.

Yamamotolla on myös pieni kasa kaikennäköisiä pariminuuttisia videoita, joita voi tarkastella hänen YouTube-kanavaltaan. Tuo Ra/Radio Noise*Planet oli ihan söpö. Sekai Kei Sekai Ron kannattaa myös katsoa. Ei se ole yhtään erillainen kuin nuo muutkaan, mutta sillä Yamamoto voitti tietokoneanimointi-kilpailun vuonna 2009. Sieltä voi katsoa myös Robotica * Roboticsin. Ilman subeja tietty, mutta loistavalla laadulla.

Saamme luultavasti pian nauttia lisää Yamamoton ihanaa taidetta, sillä Kono Danshi, Ningyo Hiroimashita (This Boy Has Picked Up a Merman) -niminen animeprojekti on kuulemma työn alla. Ja trailerin perusteella oikein upea anime on taas tulossa!

"Vietän kaikki päiväni pohtien, mitä rakkaus on."

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Wow, Fantastic Baby

Ja loput kevätkauden animuistaaa~



Sakamichi no Apollon (katsottu 1/?): OU MAI GAAAD. Todellakin kauden paras anime. Varmasti yksi vuodenkin parhaista. Siitä asti kun näin trailerin, olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa. Oli pakko mangakin tsekata, ja ihan kivaltahan se vaikutti. Kauheat odotukset oli, mutta ykkösjakso todellakin oli UPEA.
Ja hei, aatelkaa, Sentaroun seiyuu on Yoshimasa Hosoya. Juuri niin; ääni No.6:n Nezumin ja Inu x Boku SS:n Sorinozukan takana. En jotenkin innostunut Kaorun äänestä, vaikka on sekin jo entuudestaan tuttu, mutta kyllä Ryouhei Kimurakin ihan hyvää työtä tekee.
Animaatio oli kyllä niin sulavaa ja ihanaa että! En osaa soittaa rumpuja (angst), mutta Sentaroun  soittaminen näytti todella realistiselta. Toivottavasti noitaminAn tyypit ei tee tästä vain 11 jaksoista. Tollainen jaksomäärä luki alunpern MALissa, mutta menivät onneksi muuttamaan sen. Olisi aivan kamalaa, jos tätä ihanaa animea tulisi vain 11 jaksoa!
Mutta yksi hienoimmista asioista ikinä siinä on SEN TUNNARI. Ei herranjumala! Varmaan nätein OP koskaan!

Ja sitten se kauden toinen noitaminA, tsuritama. (katsottu 1/?)


Tällä kaudella noitaminAn animet ovat kummatkin todella häikäiseviä! Jos Sakamichi no Apollon on aivan tajuttoman kaunis, niin tsuritama on aivan tajuttoman söpö. Kalastelevista koulupojista kertova anime ei yllättävästi olekaan mitään tavallista elämänviipaletta, vaan oikeastaan scifiä. Tykkään tosi paljon animen raikkaasta ja lapsellisen värikkäästä ulkonäöstä.
Kaikki päähenkilöt vaikuttavat kivoilta ja hauskoilta. Alieniksi itseään väittävä Haru on oikein söpö. Ja vasta pienen vilahduksen tehnyt intialaispoitsukin ankkoineen on oikein hilpeä tapaus. Myös rillipäinen onkijamestari vaikuttaa mukavalta, mutta punapäinen Yuki on vain ihan ok hahmo, vaikka hän onkin se varsinainen päähahmo. Hän ja sattumoisin myös Sakamichi no Apollonin Kaoru ovat kumpikin ujoja ja usein muuttaneita hahmoja, jotka tuntevat olonsa epämukavaksi kun muut tuijottavat (taitaa olla tämä hahmomalli nyt muodissa). Kummiskin oikein hyvältä vaikuttava anime, mutta en oikein tiedä mitä odottaa siltä.


Kauden pettymys olikin sitten Jormungand. (katsottu 1/12) En kyllä edes tiedä miksi ihmeessä otin tämän ylipäätään katsomislistalle. Lol, tiesin aluksi vain että päähenkilö on tuommoinen jännältä vaikuttava naikkonen ja että kyseessä on aseiden salakuljetus, joten aika heikot perustelut.
Minusta tälläisiä järjestömeininkejä ja salaisia operaatioita sisältäviä animeita on hyvin vaikea seurata. En tiedä, johtuuko se sitten vajaista englannintaidoista hallintoa ja tieteishömppää koskien vai mistä, mutta se kyllä haittaa paljon kun ei tiedä mitä ihmettä ne tyypit oikein duunailee. Tämä olisi tietysti pelkkä sivuseikka, jos olisi räiskyvää ja upean näköistä toimintaa vastapainona, mutta Jormungandin 1. jakson perusteella animaatio on aika keskikertaista myös toimintakohtauksissa. Animaation kanssa olen aika tarkka, samoin kuin hahmojen ulkonäönkin kanssa. Jormungandissa on minusta aika järkyttävät hahmodesignit, ainakin pärstöjen perusteella. Päähenkilöillä on sellaiset derp facet että oikein ällöttää. Nenät on ties kuinka korkealla, samoin kuin suut ja hahmoilla on täten hirmuiset leuat. Yäk. Kokon jengin muut tyypit taas näyttävät aivan randomeilta sivuhahmoilta. Viimeinen tippa olikin sarjan puukoilla leikkivä suomalainen lesbonainen, joka on niin käytetty hahmo ettei naurata yhtään. Ainoa ihan hyvältä hahmolta vaikuttava on lapsisotilas Jonah.
Toivottavasti tämä paranisi edes vähän.

Ahahhaa, sain myös toissapäivänö päähäni aloittaa myös Shirokuma Cafén. Ei hemmetti mitä ihmettä mä oikein katon? Kuka voi pitää naamaa peruslukemilla kun laaman äänenä on Daisuke Ono? Tai kun pingviinin, siis pingviinin äänenä on Hiroshi Kamiya?
Kyllä näitä sarjoja sitten tulikin yllättävän paljon; yhdeksän kauden sarjaa on nyt katsomislistalla. Toivottavasti Hiiro no Kakeran ja/tai Jormungandin voisin lempata.

Hyouka missä ihmeessä luuraat~?

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Love Song

Sain juuri katsottua 49 Days'in. Korealaiseen tyyliin sarja oli ylinäytelty ja paikoin ihan älytön, mutta pidin siitä silti.

Sisältää spoilereita!

vas. -> oik: Min Ho, Yi Kyung, Scheduler, Ji Hyun, Han Kang ja In Jung

Sarjan alkuasetelma on suurinpiirtein tälläinen: rikkaan perheen tytär Shin Ji Hyun elää elämänsä onnellisinta aikaa. Hän on menossa naimisiin täydellisen miehen kanssa ja elämä hymyilee. Pian kihlauksen jälkeen Ji Hyun joutuu auto-onnettomuuteen ja vaipuu koomaan. Koska Ji Hyunin kohtalo ei ollut kuolla tuona päivänä, hän saa toisen mahdollisuuden. 49:än päivän ajan hän vaeltaa epätäydellisenä sieluna etsien kolmea häntä todella rakastanutta ihmistä. Jos hän suoriutuu haasteesta, hän saa jatkaa elämäänsä. Lainaamalla erakoituneen Song Yi Kyungin kehoa, hänen täytyy kerätä näiden kolmen ihmisen vilpittömät kyyneleet todisteena aidosta rakkaudesta. Perheenjäsenet eivät kelpaa ja Ji Hyun joutuu kohtaamaan karun totuuden ystävistään.

Yi Kyungin kehoon päästyään Ji Hyun hakeutuu läheisten ystäviensä luo ja päätyy työntekijäksi vanhan tuttunsa Han Kangin ravintolaan. Samaisessa ravintolassa käyvät Ji Hyunin sulhasen Kang Min Hon lisäksi hänen ystävänsä ja kyynelten saaminen vaikuttaa Ji Hyunista naurettavan helpolta. Mutta ei kulu kauaakaan, kun Ji Hyun saa tietää Min Hon ja ystävänsä In Jungin tapailleen vuosia ja Min Hon suhde Ji Hyunin kanssa oli vain osa suunnitelmaa saada Ji Hyunin isän yhtiö konkurssiin.
Tästä alkaa Ji Hyunin ponnistelu Min Hon ja In Jungin suunnitelmien lopettamiseksi. Ja se ei olekaan mikään helppo nakki.

Voi meidän suloista ja pöljää angstishinigamia...
 Ji Hyunin tukena ja turvana toimii Scheduler. "Schedulereiksi" kutsutut kuoleman lähettiläät saattavat kuolleet sielut eteenpäin niin kuin shinigamit konsanaan. Ji Hyunin Scheduler on viisivuotista työsopimustaan suorittava itsepäinen nuori mies, joka mieluummin viettäisi kaiken aikansa musiikkia tekemässä tai kuuntelemassa, kuin Ji Hyunia auttamassa. Schedulerit eivät kuitenkaan saa suorasti auttaa 49:än päivän suorittajaa saati vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään.

"49:än päivän matkaajalla" on paljon sääntöjä. Ensinnäkin, lainatusta kehosta täytyy pitää hyvää huolta. Ji Hyun saa käyttää Song Yi Kyungin kehoa päivässä vain 14 tunnin ajan kehon todellisen omistajan nukkuessa, eikä hän ei saa paljastaa itseään kehon omistajalle tai muille ihmisille sanoin tai tunteiden avulla. Kun paljastuminen on lähellä, varoittaa matkaajan saama kaulakoru kuumenemalla kantajaansa.
Jos sääntöjä rikkoo, joutuu rikkoja lähtemään maan pinnalta ennen 49:än päivän loppumista. Rangaistuksena voi toimia myös päivien menettäminen. Mutta päiviä uhraamalla sielu voi saada myös häntä auttavia ominaisuuksia, kuten vaikka kyvyn koskettaa asioita tai saada äänensä kuulumaan tavallisten ihmisten korviin.
Ikävänä sivuvaikutuksena irtonaisena sieluna eläminen väsyttää pikkuhiljaa kuitenkin myös fyysisestä väsymyksestä ja nälästä vapautettua sielua.

Jos ulkopuolinen ihminen tai kehon oikea omistaja itse huomaa tai kuulee toiselta ihmiseltä lainaajasielun läsnäolon, ei 49:än päivän suorittaja kärsi rangaistusta. Muille ihmisille oli tässä tapauksessa helppo huomata Ji Hyunin läsnäolo. Varsinkin Ji Hyuniin kiintynyt vanha ystävä Han Kang huomaa heti, kun Yi Kyung käyttäytyy jihyunmäisesti hieromalla sormenpäitään yhteen, syömällä suuresti ta soittamalla tuttua kappaletta pianolla.

Värikkäämpi pukeutuminen kielii Ji Hyunin läsnäolosta.
Vaikka hän kuinka inhoaisi entistä sulhastaan, Ji Hyunin täytyy estääkseen vararikon päästä lähelle Min Hoa. Ensihätään pelkkä sinetin piilottaminen auttoi, mutta Min Ho ja In Jung eivät hevillä luovuta. Kummallakin on painavat syyt juonitteluunsa.

Ji Hyun automaattisesti lähentyy myös Han Kangin kanssa ja rakastuu tähän. Kaikista vainkeinta Ji Hyunille on pitää tunteensa kurissa, sillä ulkopuolisesti hänhän on Yi Kyung. ( ;__; ) Han Kangille ei ollut kovin vaikea saada selville Ji Hyunin lainaavan Yi Kyungin kehoa ja hän sulatti yliluonnollisen asian nopeasti ja auttoikin Ji Hyunia monesti. Juuri tämä piirre Han Kangissa on oikein ihana. Ji Hyunin ja Han Kangin suhde oli jotain ainutlaatuista. Oikein söpö pari ovat~

Kuten kaikista säännöistä ja yksityiskohdista huomaa, sarja on hyvin suunniteltu. Kehon lainaaminen on myös mukavan erilainen kuin se tavallinen sielujen vaihtaminen. Juonen kuljetus kuitenkin pätki ja välillä tärkeimmät asiat lykkääntyivät. Paljon aikaa ja päiviä käytettiin turhiin asioihin ja loppua kohden yhtiön suojelemiseen käytettiin todella paljon aikaa ja Ji Hyunin hengen pelastaminen jäi melkein jalkoihin.

49 Days'issä on kyllä paljon hyviä hahmoja. Aivan parhaat hahmot olivat kyllä Scheduler ja Han Kang. Scheduler käyttäytyy välillä suloisen lapsellisesti ja itsepäisesti, mutta hän on oikeasti hyvin kiltti. Ja sen elämä ihmisenä asdhajakfhfjdg ;o; Han Kang on myös jääräpäinen tyyppi, mutta hän auttaa Yi Kyungia/Ji Hyunia parhaansa mukaan. Han Kangissa minua kosketti myös hänen rehellisyytensä ja kärsivällisyytensä, sekä terve oikeudentajunsa. Juu kyllä kelpais tollane mies.
Mutta ei saa unohtaa ihanaa Hae Won-ahjusshia Heavenissa. Oli kyllä niin symppis pappa ettei mitään rajaa.

Entä päähenkilöt? Ji Hyun ei ole tyypillinen kdraamapäähenkilö taustaltaan, vaan hän on rikkaasta perheestä, mutta tämäkin on korjattu hyvin maallisella käytöksellä. Ji Hyunin lähes täydellinen vastakohta Yi Kyung, joka on viiden vuoden ajan yrittänyt itsemurhaa onnistumatta siinä. Yi Kyung ei pääse yli viisi vuotta sitten menettämästään rakkaudesta, ja yksi viimeisimmistä itsemurhayrityksistä aiheutti myös Ji Hyunin onnettomuuden. Ei ole sattumaa, että Ji Hyun päätyy lainaamaan juuri Yi Kyungin kehoa.

Kuumis Jung Il Woo ja nukkemaisen kaunis Nam Gyu Ri.
Sarja kamalin ja samalla huonoin hahmo oli varmaan Min Ho elottomine naamoineen. Hänen tavoitteensa oli In Jungin kanssa saada Ji Hyunin isä vararikkoon ja sen jälkeen elää yhdessä ulkomailla, mutta hän otti ja rakastui Yi Kyungiin/Ji Hyuniin tämän kylmästä käytöksestä huolimatta, mutta ei enää myöhemmin itsekään tiedä ketä hän oikeasti rakastaa. Hän oli säälittävä pelkuri.
In Jung on vain surullinen hahmo. Hän sokeasti rakasti Min Hoa monta vuotta, eikä huomannut kuinka rakkaus heidän välillään vain kuihtui ja kuihtui. Mutta kaikesta huolimatta hän ei luovuttanut, vaan edelleen pysyi Min Hon rinnalla.

Entäs sitten varsinainen toteutus? 49 Days on fantasiateemainen draama ja fantasiahan tarkoittaa sitten sitä, että siinä tarvitaan jonkin verran erikoistehosteita. 49 Days ei tee poikkeusta sääntöön, vaan tietokone-efektit ovat aika heppoisia, mutta niitä on loppua kohden aina vähemmän. Kameran käyttö oli paikoittain kömpelöä, mutta niin se tuppaa kdraamoissa olemaankin. Mutta ei me niihin kuolla. Näyttelijät eivät sentään hengittäneet höyryä sisällä ollessaan. Sitäkin on nimittäin nähty.

Siitä pääsemmekin näyttelijäsuorituksiin. Korealaisissa draamoissa ylinäyttely on hyvin tyypillistä, mutta säästyimme siltä suurimmilta osin. Lee Yo Won tekee loistavan näyttelysuorituksen tavallisena Song Yi Kyungina sekä Ji Hyunin ollessa Yi Kyung. Heisän luonteensa ovat täysin erilaiset ja se välittyy täydellisesti silmien ja liikkumisen kautta. Häikäisevän kaunis Nam Gyu Ri selviytyy roolistaan myös hyvin. Schedulerin näyttelijä Jung Il Woo sekä Han Kangin Jo Hyun Jae sopivat rooleihinsa täydellisesti ja näyttelivät rennosti. Se voi olla yksiuloitteisen hahmon syy, mutta Bae Su Binin Min Ho oli kyllä tylsää seurattavaa. Kutenkin kuvauspaikoilta otetuissa kuvissa Bae Su Bin hymyilee suu korvissa ja vaikuttaa ihan hauskalta tyypiltä.

Sarjan lopetus kieltämättä tuntui hieman kornilta. Pienestä pettymyksestä huolimatta kaikki tarvittava saatiin purkkiin. Yllätyksiä kyllä riitti viimeiseenkin jaksoon vaikka millä mitalla. En viitsi paljastaa kaikkia jännimpiä juonenkäänteitä, jos vaikka joku kiinnostunut varoituksesta huolimatta päätti lukea tämän.

49 Days jaksoi koukuttaa kaikkien 20 jakson ajan. 49 Days on järjestyksessä seitsemäs kdraama, mitä olen katsonut ja kuuluu varmasti parhaimmistoon. No lol, enhän minä muuten tästä näin paljoa kirjoittaisikaan. Ei mulla taida muutenkaan olla mikään kauhean korkea tykkäyskynnys. Kunhan saa ihkuttaa komeita miehiä ja draamasta löytyy jokin söpö pari joiden noloilua saa söpistellä. Kuinkakohan monta kertaa tätäkin draama kattoessani hypin, heilutin käsiäni, kikatin onnesta ja päästin outoja fangirlausääniä?

No kattokaa ny kun ne o sulosii. Bae Su Minkin näyttää paljon komeammalta hymyillessään. Mutta Jo Hyun Jaen hymy on ihanin ~

Voisin jauhaa 49 Days'istä ikuisuuden, mutta jokin raja on oltava.
Seuraavana olisikin vuorossa katsoa The King 2Hearts -draamaa (<--huomatkaa korealaisten upeat englannintaidot). Sarja ei ihan näin 1. jakson perusteella vaikuta kovin mullistavalta, mutta se nähdään myöhemmin. Myös White Christmas on suunnitteilla.
En vieläkään ole katsonut yhtäkään historiallista draamaa, hui kauhia. Pitääkin korjata tämä aukko sivistyksessä piakkoin.

Nähään taas pian. Kuolatkaa ihan rauhassa Scheduleria siihen asti.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Beautiful Target

No niin. Tämän kevään animut. Kaikki eivät ole vielä alkaneet, mutta en malta odottaa. Joten pari sanaa näistä parista jo alkaneesta.

Kuroko no Basketin juuri katsomani 1. jakso on ensimmäinen urheiluanimejakso, mitä olen ikinä nähnyt. Tykkäsin Kurokon ja Kagamin ääninäyttelijöistä ja animaation sulavuus oli positiivinen yllätys. OP ja ED olivat jänniä. Kai se johtuu urheiluteemasta. Kurokon hahmo on tosi kiva, jotenkin massasta erottuva. Mutta koripallojoukkueen valmentaja Aida oli kyllä niin trolli että mitä ihmettäääh. Kagami on aika tyypillinen ärtynyt persoona, mutta yhdessä Kurokon kanssa heillä näyttäisi synkkaavan ihan hyvin. Ainakin välillä. Mutta mikään ei estä kauniin fandomin syntyä.
Ensivaikutelmat on ihan hyvät. Vaikkakin pojilta puuttuu taas nännit. Voi noita japanilaisia.

Näin niitä katsojia kerätään.

Uchuu Kyoudai FTW! Älkää antako tylsän ulkonäön hämätä, kyseessä on varmaan yksi vuoden parhaimmista animeista! Itse en aluksi suonut sarjalle edes silmäystä kunnes törmäsin siihen (luultavasti) tumblrissa. Heti jakson alusta asti oli sellainen tunne, että tämä on kyllä jotain erityistä. Animaatiokin on mukavan yksityiskohtaista. Sarjaa ei olla luokiteltu komediaksi, mutta ensimmäinen jakso oli varsinainen huumoripläjäys. Tunnari oli yksinkertaisesti UPEA. Mutta Space Brothers on ennen kaikkea "kasvutarina", vaikka päähenkilö Mutta Namba onkin yli kolmekymppinen. Mutta on muuten aivan ihana hahmo. Keräsi sympatiat toivottomuudellaan. Ihanasta Hiroaki Hiratasta taitaa tulla tolvanoiden perusääni. 
Tästä tulee vielä jotain todella suurta. Tai ainakin pitäisi. En jaksa odottaa seuraavaa jaksoaaaah~

Mutta sinä olet niin kaunis.
Kolmas jo alkanut sarja onkin sitten Kimi to Bokun 2. kausi. Eikä siitä ole paljoa sanottavaa. Sitä samaa elämänviipaletta, vaikkakin tämä ykkösjakso olikin harvinaisen hyvä. Tunnarissa esiintyvien hahmojen määrä oli yllättävän suuri. Ekalla kaudella keskityttiin vain pääpoikiin, mutta tällä kaudella näyttäisi tulevan enemmän sivuhahmoista.

Vielä olisi suunnitelmissa alkaa katsomaan Sakamichi no Apollonia, tsuritamaa, Jormungandia ja Hyoukaa. En usko että listalle tulisi enää lisää Uchuu Kyoudain jälkeen. Hiiro no Kakerasta olen kyllä jo katsonut ykkösjakson, mutta se vaikuttaa hieman tylsältä ja taidankin lopettaa kesken, varsinkin kun jaksoja on jopa 26.

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Hello Hello

Toivottavasti blogini tällä kertaa eläisi hieman pitempään. Mutta täksi kerraksi sisältöhaarukka on kasvanut, nimittäin nyt lukemasi blogi käsittelee niin animea, mangaa kuin Aasian tv-tarjontaakin (pääasiassa eteläkorealaista sellaista).

Kausibloggaan luultavasti animeista, jos jaksan. Kevätkausi alkoikin juuri sopivasti. Draamoista juttua aina kun saan katsottua jonkin. Kpop-bändeistäkin voisin blogata silloin tällöin.

Olisi todella hienoa, jos minusta on apua kenelle tahansa japanilaisen-ja/tai korealaisen populaarikulttuurin ystäville. Esimerkiksi korealaisien/aasialaisien tv-sarjojen katsojia on aivan liian vähän. En itsekään ole katsonut kovin montaa, mutta en ole tiennytkään noiden ihanan kliseisten ilmiöiden olemassaolosta kauaa.

Ja muistakaa varoa yli-innokasta muiden ihmisten tekemien gifien käyttäjää.



PS. Tykkään kommenteista ja seuraajista.

PS. vol 2. Otsikkokuva on Nojiko Hayakawan Yozora no Sumikko de,-BL-mangasta.