sunnuntai 6. toukokuuta 2012

When we stand together

Nyt onkin taas korealaisten vuoro, sillä katsoin eilisyönä ehkä yhden hienoimmista sotaelokuvista koskaan.

71: Into the Fire

Oh Jang Beom, Ku Kap Jo, Gang Seok Dae ja Park Mu Rang.

71: Into the Fire (Pohwa Sokeuro) on vuonna 2010 valmistunut eteläkorealainen sotaelokuva, joka perustuu tositapahtumiin Korean sodan riehutessa vuonna 1950.

71 urheaa, mutta kokematonta nuorta vapaaehtoissotilasta määrätään suojelemaan tärkeää puolustus- ja tukikohtana toimivaa koulua lähellä Nakdong-nimistä jokea - jokea, jonka toisella puolella ovat ylivoimaiset pohjoiskorealaiset tankkeineen. Pohjoiskorealaiset ovat vallanneet kovalla vauhdilla Etelä-Koreaa, ja koulun joutuminen vihollisten valloittamaksi merkitsisi jo suurinpiirtein sodan häviämistä.



Oh Jang Beom (jota näyttelee ihana T.O.P) kulkee läpi hirmuisien kaupunkitaistelujen ja lopulta päätyy Pohangin koululle. Kun kaikki muut sotilaat siirtyvät taistelemaan Nakdong-joelle, kouluttamattomat nuoret opiskelijasotilaat määrätään suojelemaan koulua. Oh Jang Beom nimitetään rykmentin johtajaksi, sillä hän on yksi harvoista, jolla on edes hieman sotakokemusta.

Kun rykmentti koostuu pelkistä opiskelijapojista, kaikki eivät ehkä tule toimeen keskenään. Jang Beom joutuukin vakuuttamaan nykyiset alaisensa omasta kykenevyydestään. Kaikista eniten hanttiin pistää Ku Kap Jo (Kwon Sang Wu), joka kantaa kaunaa pohjoiskorealaisille äitinsä tappamisesta. Hän pienine jengeineen nauraa sanoissaan takeltevalle Jang Beomille, eikä yhteistyö heti luista.



Nauru ja tappelut loppuvat, kun pojat kohtaavat ensikertaa elämässään kuoleman. Kaatuneiden sotilaiden hautaaminen hirvittää, eivätkä kaikki kestä elämää alituisessa valppaudessa ja pelossa. Useimmat oppilaat käyttävät jo toisen luotinsa pohjoiskorealaisiin, sillä ampumista sai harjoitella vain kerran. Ei kestä kauaakaan, kun rykmentti kärsiikin jo miespulasta.

71: Into the Fire on todella upea elokuva. Minä en osaa sanoa, kuinka uskottava se on sotaelokuvana, mutta minuun tämä teki suuren vaikutuksen. Olen jo lapsesta asti ollut innostunut historiasta, eli minähän nautin historiallisista - ja varsinkin sota-aiheisista - elokuvista jo valmiiksi; jopa ilman komeita korealaisia miehiä. Kuitenkin T.O.P:in läsnäolo elokuvassa tottakai oli suuri syy katsoa elokuva (VIP kun olen). Kaiken lisäksi kun ensikertaa kuulin tästä elokuvasta, käsittelimme koulussa juuri kylmää sotaa ja koekin on samasta aiheesta pian tulossa.


Minusta kaikki näyttelijät olivat todella taitavia. T.O.P osasi hommansa minusta oikein mallikkaasti, ja siksi ihmettelinkin, kun törmäsin netissä eräseen väitökseen T.O.P:in vajanaisista näyttelytaidoista. Eihän Jang Beomia melkein edes uskoisi BIGBANGin karismaattiseksi räppääjäksi! Jang Beom on aluksi epävarma ja pelokaskin, mutta hän nostaa päänsä pystyyn käydessään vihollisia vastaan. Kwon Sang Wun näyttelemä hahmo, Kap Jo, oli myös todella onnistuneesti kuvattu. Hän on hieman ärhäkkä ja pahatapainen, mutta luotettava toveri. 
Pohjoiskorealaisten joukkojen johtaja Park Mu Rang (Cha Seung Won) oli kaikessa pahismaismuudessaan hieno hahmo. En yleensä koskaan pidä pahiksista, eikä tässäkään elokuvassa pahis ihan tehnyt poikkeusta sääntöön, mutta Mu Rang oli kyllä jotenkin karismaattinen miekkonen. Ja tottakai myös monet 71:stä nuoresta miehestä keräsivät sympatiat elokuvan mittaan.


Elokuvan soundtrack oli hyvin dramaattinen ja hieno. Elokuvan kuvaus oli myös mukava ja erikoistehosteet sangen realistisia. Hyvä budjetti näkyy olleen. Kerrassaan upea kokonaisuus! Tarina sai minut itkemään pari ämpärillistä, mutta se on vain hyvä merkki.

Muutaman minuutin hypetyksen jälkeen huomasin jotain aivan järkyttävää. Hyvässä mielessä (kai?). Nimittäin 71: Into the Fire on julkaistu myös Suomessa, "Ylioppilasrykmentti"-nimisenä tosin! Toivon hartaasti, että vielä jostain löytäisin tämän dvd:n omaan hyllyyni. ;___;

Taas voisin jauhaa tästä elokuvasta ja sen minussa herättämistä tunteista vielä metrikaupalla, mutta tarkoitukseni oli lähinnä vain esitellä kyseistä leffaa. Katsokaa tekin ihmeessä! Minulle Into the Fire oli ensimmäinen katsomani korealainen leffa ja samalla myös ensimmäinen katsomani sota-aiheinen draama Koreasta. Nyt aloin todenteolla innostua Korean elokuvatuotannosta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti