lauantai 28. heinäkuuta 2012

아름다운 밤이야

Älkää odottako tältä postaukselta mitään. Tämä vain saa minut näyttämään aktiivisemmalta. XD
Eli siis, huomenna alkaa minun riparini. Viikko ilman kpoppia, animea, kdraamoja, TUMBLRia = sivistystä. Melkein kolmekymmentä ventovierasta tyyppiä --> oumaigaaaad nou. Juu, juu pitäisi ajatella positiivisemmin. -__- JA ARVATKAA ärsyttääkö, kun YesAsian tilaus ei sitten tullutkaan ennen riparia? Aika ketusti. D8 Piti tehdä tulevista levyistä bloggaus, mutta kun ei tullut niin ei tullut.

Leirin jälkeisellä viikolla loppuu katsomani kdraama nimeltä Ghost, josta voisin myös jotain juttua kirjoittaa, KUNHAN VAIN SAAN SEN KATSOTTUA SITTEN JOSKUS aaaaaaaaaaaaarghhh. Sitten leirin jälkeen olen taas miljoona jaksoa draamoja ja animea jäljessä, kun jo nyt olen lirissä näiden kaikkien kanssa.

Välillä naamani on kuin So Jisubilla Ghostia katsoessani.
Toinen airaava draama, jota seuraan on Bridal Mask. Sarjan jaksomääräksi ilmoitetaan 28, joten näistä kahdesta en pääsekkään pulisemaan samaan aikaan, nyyh. Olisi ollut kiva verrata näitä kahta tosiinsa, vaikkei näissä olekaan mitään samaa.

Ilmeeni kun katon Bridal Maskia.
Niiden perhanan Olympialaisten takia Bridal Maskia tuli tällä viikolla vain yksi jakso, JA SE JÄIKIN NIIN JÄNNÄÄN KOHTAAN. Lainaan nyt kaveriani: Voihan kakkaperuna. Oikeasti voisin huutaa pää punaisena kuin Lee Kangto (herra tuossa ylhäällä) konsanaan.

Tajusin juuri vähän aikaa sitten, että hei - draamoillakin on "kaudet" - hyvä minä. Meinaan siis näitä aikoja, jolloin draamoja alkaa. Pian alkavat taas uudet draamat, mutta tällä kertaa suunnitelmissa on - luojan kiitos - vain yksi. Ja se on superkuuluisan Hana Kimin korealaisversio To the Beautiful You.  Jos olen todella nopea, katson Hana Kimin ennen kdraamaversiota, mutta niin, pitihän minun katsoa se jo ennen riparia.

Sitten vähän muuta!



Hienoja uutisia. Aloin toden teolla tykkäämään vihdoin B2STista. Kyllä mä olen kuunnellut jonkin verran heidän vanhoja biisejään, mutta en koskaan ole jaksanut tutustua heihin paremmin. Beautiful night ja Midnight Sun -EP ylipäätään kyllä räjäyttivät pankin vai miten sen nyt voisikaan ilmaista.
Yoseobista tykkäsin ensin, kun se oli ainoa jonka tunnistin nimeltä. Mutta nyt uusi biasini B2STista on Dongwoon ♥ (Kuulostaapa kauhealta, "uusi bias". Ei ne mulla yleensä kyllä vaihdukaan :D) MUTTA SIIS se pointti oli että musta tuli vihdoin B2UTY ♥ Lol en ikinä olisi arvannut, että Dongwoon on maknae 8'D

KATTOKAA NY SITÄ.

Ja mistäs sitten... Ai niin. Bleachista. Mikäs gif sopisi parhaiten kuvastamaan fiiliksiäni uusimman luvun jälkeen? Varmaankin tämä.


Menit sitten tappamaan koko helvetin sarjan ihanimman lempihahmoni, Tite Kubo? NÄIN EI OLE KOSKAAN ENNEN KÄYNYT. Onhan niitä ihania tyyppejä kuollut ennenkin kaikissa sarjoissa, mutta ei minun lempihahmoni. Ennen Bleachissa ei ole kuollut juuri ketään, ja nyt oiken urakalla tapat hahmoja, mitäs hittoa? Jos tämä kyseinen hahmo oikeasti kuoli, niin - anteeksi ruma sana - VITTU. Ja niin kuin kirjoitin jo tumblriinkin: tämä sattuu enemmän kuin menkkakivut.

No niin, koitetaanpa sitten kärsiä se viikko ja tulla äkkiä takaisin. Leirin jälkeen onkin enää vain viikko kesälomaa, byhyy :(
BAI BAI.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Leffoja Aasiasta, osa 1/4: romanttisia draamoja

No joo, otsikko kertookin kaiken. Jonkin verran on nyt tullut katseltua elokuvia, ja tahdon jakaa mielipiteitäni niistä. Ei sisällä spoilereita! Joidenkin leffojen katsomisesta on kulunut jo hieman aikaa, joten muisti saattaa pätkiä. "Aasiasta", on vähän harhaanjohtava, koska tähän mennessä olen tutustunut vain Japanin ja Korean leffatuotantoon, ja jälkimmäiseenkin paljon enemmän kuin ensimmäiseen. Tässä kuitenkin katsomisen arvoisia leffoja romantiikka-genrestä:


Always (Ojik geudaeman/2011/Korea)


Tunnetaan myös nimellä "Only You".

Hiljainen ex-nyrkkeilijä Cheol-min (So Ji-sub) tapaa lähes täydestä sokeudestaan huolimatta iloisen naisen nimeltä Jung-hwa (Han Hyo-joo). Cheol-minin uusi työ on toimia portin vahtijana ja he tapaavat sattumalta Jung-hwan luullessa Cheol-miniä toiseksi henkilöksi. Jung-hwa vierailee vahtikopissa joka päivä töidensä jälkeen. Pimeät illat kuluvat draamoja katsellessa ja jutustellessa. Ei kulu kauaakaan, kun tunteita alkaa jo kehittyä.

Unelman kaltainen yhteinen elämä saa jo alkunsa, mutta kaikki muuttuu kun Jung-hwalle ehdotetaan leikkausta, joka saattaa palauttaa hänen näkökykynsä. Cheol-min lainaa rahaa (tietenkin Jung-hwalta salassa) vanhalta kilpailijalta ja sotkeutuu alamaailman tappeluihin.

Pidän elokuvasta toooooooodella paljon. Se on hyvä yhdistelmä romantiikkaa ja rajujakin toimintakohtauksia. Kaiken lisäksi So Ji-sub on yksi lempinäyttelijöistäni, ja hän kyllä suoritti roolinsa taatulla taidolla. So Ji-sub sopiikin parhaiten juuri tälläisiin rooleihin. Pidin myös Han Hyo-joosta tässä elokuvassa.
Leffa on tyylikäs ja nätti, ehdottomasti katsomisen arvoinen, varsinkin jos pitää romanttisista elokuvista.

Hello, Schoolgirl (Sunjeong manhwa/2008/Korea)


Tunnetaan myös nimillä "Romance Manhwa" ja "Crush On You".

Elokuvassa kerrotaan kahdesta "yhteensopimattomasta" parista. Ensimmäisen parin muodostavat 18-vuotias Soo-young (Lee Yeon-hee) ja 30-vuotias Yeon-woo (Yoo Ji-tae), jotka tapaavat jälkimmäsen muutettua samaan kerrostaloon kuin Soo-young. Yeon-woo ja Soo-young törmäilevät toisiinsa tämän tästä ja viettävät aikaa paljon yhdessä. 12 vuoden ikäero vaikeuttaa kuitenkin suuresti heidän suhdettaan.
Elokuvan toinen pari löytyy läheltä: Yeon-woon työkaveri Gang-sook (Kangin), ikä 22, rakastuu ensisilmäyksellä metroasemalla näkemäänsä valokuvaajanaiseen nimeltä Ha-kyeong (Chae Jun-gan). 29-vuotias Ha-kyeong ei ole vielä päässyt yli entisestä miehestään, mutta Gang-sook yrittää parhaansa voittaakseen naisen sydämen itselleen.

Hello, Schoolgirl oli oikein suloinen ja hauska elokuva, "hiljaisuudestaan" huolimatta.Tykkäsin erityisesti Soo-youngin ja Yeon-woon suhteesta, mutta ei Gang-sookin ja Ha-kyeongin suhdekaan ollut yhtään huonompi.
Elokuva ei periaatteessa ole mitenkään kovin ihmeellinen, mutta minä pidin siitä.

I Give My First Love to You (Boku no Hatsukoi wo Kimi ni Sasagu/2009/Japani)


Takuma (Masaki Okada) on kärsinyt koko elmänsä ajan sydänviasta. Monien sairaalakäyntien ja tarkastusten takia Takuma tutustui jo pienenä häntä hoitavan lääkärin tyttäreen, Mayuun (Mao Inoue). Takuma ja Mayu ovat rakastaneet toisiaan ja seurustelleet koko elämänsä ajan, mutta Takuman on arvioutu kuolevan ennen 20 vuoden ikää. Takuma ei halua Mayun surevan liikaa hänen kuolemaansa, joten Takuma tekee siis parhaansa jättääkseen Mayun.

I Give My First Love to You oli jonkin sortin hitti Japanissa. Se oli yksi 2009-vuoden katsotuimmista elokuvista.
Eikä se ole ihme. Tarina tytöstä ja pojasta, joista toinen on vakavasti sairas, on jo tietysti kulutettu aihe, mutta tässä tapauksessa itkin melkein yhtä paljon kuin 1 Litre of Tears -doramaa katsoessa. Kauniilla leffajulisteella ja Masaki Okadalla oli kyllä varmasti osansa suosiossa.

Leffa ei missään nimessä ole täydellinen, mutta jos kaipaa kyynelkanavat aukaisevaa ja sydämen pakahduttavaa romanssia, niin tämä on sinua varten.

Chilling Romance (Ossakhan yeonae/2011/Korea)


Tunnetaan myös nimillä "Spellbound" ja "Eerie Romance".

Yeo-ri (Son Ye-jin) on eristänyt itsensä ihmisiltä traumaattisen nuoruudessaan tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa hän melkein menetti henkensä. Syy ei kuitenkaan ole pelkistä traumoista, vaan häntä riivaavista aaveista. Kun Yeo-rin työnantaja, taikuri Jo-goo (Lee Min-ki) kiinnostuu oudosta ja vähäsanaisesta apulaisestaan, sekaantuu myös hän vahingossa Yeo-rin vähemmän mukavaan ongelmaan. Yhdessä he kohtaavat Yeo-rin edesmenneen ystävän kostonhimoisen aaveen, mutta samalla kehittävät tunteita toisiaan kohtaan.

Chilling Romance on Always'in kera yksi ehdottomia suosikkejani. Chilling Romance erottuu näistä muista elokuvista komediallaan ja "kauhullaan". Leffan voisi luokitella "romanttiseksi kauhu-komediaksi", mutta ns. "kauhu" ei todellakaan ole mitään The Ring -luokkaa.

Minä rakastan tätä leffaa. Se on hauska, säikähdyttävä ja mukaansatempaava, sekä se sai minut myös liikuttumaan kyyneliin. Upean värikäs ja erikoinen elokuva, joka yhdistää monia genrejä loistavaksi kokonaisuudeksi. Puhumattakaan tietysti yhdestä lempinäyttelijästäni Lee Min-kistä ja taidokkaasta Son Ye-jinistä. Ylistän tätä leffaa ehkä liikaakin taivaisiin, mutta minä todellakin nautin siitä. Suosittelen koko sydämestäni katsomaan tämän!

Tulevaisuudessa koitan julkaista arvostelua heti leffan katsomisen jälkeen, mutta näitä muutaman leffan pläjäyksiä tulee vielä muutama. Seuraavalla kerralla siis trillereitä!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Kesän uuden animut

Tältä näyttävät omat valintani kesän animetarjonnalta.

Arcana Famiglia -La Storia della Arcana Famiglia-

Katsottu 1/12.

Käänteishaaremi mafiapiireissä ei kuulosta lainkaann hullummalta. Komeita poikia mustissa puvuissa - mmmm~ minä pakastan.

Olen katsonut muistaakseni vain yhden käänteishaaremin, UtaPrincen. Viimekauden Hiiro no Kakeraa en jaksanut katsoa paria jaksoa enempää, sellaista scheisseä oli: kaikki hahmot niin stereotyyppisiä, juoni oli tylsä ja ne järkyttävän huonosti tietokoneanimoidut hirviöt metsässä tekivät oikein pahaa. Arcana Famiglian ensimmäinen jakso lupaili hieman parempaa.

Ensimmäinen jakso oli minusta mainio. Olin ennen ennakkoluuloinen vain trailerin nähtyäni, mutta animen aloitusjaksosta tykkäsin. Kuulin naurettavia valituksia animen ulkonäöstä, mutta minä en nähnyt siinä mitään vikaa: se oli hyvää keskivertoa ja hahmodesignit ovat todella kivat.

Sitten sisällöstä. Arcana Famiglian jäsenten voimat vaikuttavat minusta kiinnostavilta ja Felicitàlla oli enemmän munaa kuin normaalilla käänteishaaremipäähenkilöllä. Tämä tulee kyllä muuttumaan - punastelu paljasti asian. Haaremista itse kiinnostuin eniten Debitosta ja Lucasta. Haaremin alfaurokset Libertà ja Nova vaikuttivat ehkä vähän tylsiltä: Nova ärsytti minua suuresti ja Libertà on nyt vain niin tyypillinen päähenkilö. Lopuista miehistä Pace oli ihan ok, Jolly tajuttoman tylsä "muka-cool" -hahmo ja Dante - siis sekin kuuluu tähän haaremiin vai...? O__O

Summa summarum: Tykkäsin, mutta käänteishaaremit (varsinkaan juuri nämä peleihin perustuvat) eivät vain menesty. Aion kyllä jatkaa katsomista.

Jinrui wa Suitai Shimashita

Katsottu 1/12.

Tämä on hyvin hämärä tapaus. Jinrui wa Suitai Shimashita, lyhyesti "Jintai", näyttää todella nätiltä pastelliväreineen ja söpöine hahmoineen. Luulin tätä ensin hieman ontoksi tapaukseksi, mutta animen päähenkilön, Watashin, sisäiset nokkelat dialogit kuitenkin toivat mieleen jopa Bakemonogatarin tai jonkin muun erikoisemman tapauksen.

Tulevaisuudessa ihmiskunta on vähentynyt merkittävästi ja pienien, viisaiden keijujen määrä ylittää jo ihmiset. Watashi toimii välikätenä ihmisten ja keijujen välillä.
Ensimmäinen jakso oli vähän sekalainen, enkä ymmärtänyt kaikkea. Ruokapulasta ja keijujen tehtaasta ainakin puhuttiin. Kyseinen tehdas jäi vielä ihmetykseksi. Itsemurhaleipä oli kyllä aivan mahtava.

Minusta Jintai vaikuttaa ihan kivalta. Watashi on oikein kiva päähenkilö, johon on helppo samaistua. Pienet keijut ovat joko todella söpöjä tai todella ärsyttäviä, ja ainakin näin aluksi taitaa mittari kallistua söpöyden puolelle: samaa hullun söpöä ilmettä naamallaan pitävät keijut latelevat suustaan karuja totuuksia ja hamuavat makeisia.

Summa summarum: Jintai vaikuttaa jännältä tapaukselta, todellakin jatkan katsomista.


Tari Tari

Katsottu 1/13.

Vaikka anime on varustettu aikamoisilla Hanasaku Iroha -fiboilla, ei se kerro kylpylä-majatalossa työskentelevistä tytöistä vaan musiikkikerhosta. Ja tottakai sanan "musiikkikerho" kuultuaan ajattelee heti ensimmäisenä K-ON!ia, mutta Tarissa on mukana myös poikia (Oooh). Muuten en varmaan olisi jaksanut kiinnostua koko sarjasta.

HanaIro-fibat kyllä lupaavat hyvää, sillä anime näyttää yhtä nätiltä ja miljöö myös. Päähenkilöiden opinahjokin vaikuttaa mielenkiintoisemmalta kuin normaali koulu. Tuskin aivan HanaIron tasolle tulee nousemaan, mutta ihan hyvältä vaikuttaa.

En tiedä mitä mieltä tälläisestä animesta pitäisi olla. Ihan kivalta vaikuttaa, mutta en osaa fanittaa tälläisiä. Liikaa tyttöjä :'D Pojista puheenollen; Wien on oikein mahtava tapaus.

Summa summarum: Ulkopuoli on kunnossa, mutta entä sisältö? Kiinnostava on, tulen kyllä katsomaan loppuun asti.

Chouyaku Hyakuninisshu: Uta Koi.

Katsottu 1/?.

Anime perustuu sataan Heian-kauden rakkausrunoon. Ensimmäisessä jaksossa kerrottiin kahden runon tarina, jotka liittyivät toisiinsa.

Yksinkertainen (mutta nätti) animaatio ja lyhyet tarinat eivät ainakaan minua saaneet vielä liikuttumaan, mutta eivät ne huonoja olleet. En kyllä tajua pätkääkään mistään runoudesta, mutta en ole turhan paljon katsonut romanttisia animeita, joten siksi Uta Koi pääsi mukaan.
Vaikka vanhojen rakkausrunojen olettaisi olevan vakavia, on Uta Koissa mukavasti huumoria.

Niin kuin jo mainitsin, tykkään animen ulkonäöstä. Hahmodesignit ovat yksinkertaiset, mutta värimaailma ja taustat ovat upeita. Muistuttaa jotenkin Katanagataria (jota en ole vielä kyllä ehtinyt katsomaan).

Summa summarum: Vähän erilainen anime, mutta katsotaan nyt kuinka kauan tätä jaksaa seurata kyllästymättä.


Kokoro Connect


Katsottu 1/13.

Kehojen vaihtaminen kuulosti loistavalta idealta (varsinkin kun satun katselemaan Secret Gardenia parhaillaan), mutta ensimmäinen jakso tuotti suuren pettymyksen.

Kaikki hahmot ovat tylsiä tai vastenmielisiä. Pervo tyttö, äkäinen tyttö, tylsä poika, toinen tylsä poika ja vielä yksi tylsä tyttö. Vaikka hahmodesignit ovat K-ON!ista tuttuja, on animaation laatu huonoa.

Failit moe-elementit ja muu turha eivät oikein kiinnosta, ääninäyttely oli aika keskinkertaista, eikä sarja todellakaan herättänt minussa innostusta.

Summa summarum: Kauden pettymys. En jaksa katsoa pelkkää pervoilufanserviceä, droppaan sarjan jollei pian synny kunnon komediaa.


Natsuyuki Rendezvous

Katsottu 1/11.

NoitaminA teki sen taas. Viime kaudella Sakamichi ja nyt tämä. AsdfghjkllsjdgasjaskGAH.

Viimeinen muttei vähäisin. Tätä sarjaa olen odotellut pisimpään ja ensimmäinen jakso todellakin oli sen arvoinen. Juoni on mitä herkullisin: Hazuki on ollut jo kauan ihastunut läheisen kukkakaupan myyjään, Rokkaan. Aloitettuaan osa-aikatyöt kaupassa hän tapaa Rokkan edesmenneen sulhasen, Atsushin (jota Rokka ei ole vielä pystynyt unohtamaan), joka liikkuu aaveena ympäri kukkakauppaa ja yläkerran asuntoa. Hazuki on ainoa, joka näkee Atsushin. Kummallinen kolmiodraama saa alkunsa.

Koska alkuperäismanga on vain neljän tankoubonin pituinen, mahdutetaan koko tarina varmaan näihin 11 jaksoon. Sen luulisi onnistuvan paremmin kuin 9:än, joten hyvältä näyttää.
Ja hyvältä tosiaakin näyttää. Natsuyukissa ei ole erityisen paljon liikettä, mutta nekin on animoitu hyvin. Ja hahmodesignit ovat ihanat. Puhumattakaan kauniista OP-animaatiosta.

Summa summarum: Tästä tulee vielä upea sarja! Aivan varmasti katson loppuun asti!

Kevätkaudelta jatkuivat vielä Kuroko no Basket, Uchuu Kyoudai ja Hyouka, jotka kaikki aion kyllä seurata loppuun asti. Kuroko no Basket on loistava, paljon parempi kuin mitä ajattelin ensimmäisestä jaksosta. Uchuu Kyoudai on välillä hieman tylsä, mutta tulevat tapahtumat kiinnostavat. Hyoukaa taas jaksaisi katsoa pelkästään upean animoinnin takia, mutta ei juonikaan ihan huono ole. Mutta kaiken kaikkiaan kesäkaudelta löytyikin siis oikein kivoja sarjoja.

tiistai 3. heinäkuuta 2012

SEXY, FREE & SINGLE


Heti kun pääsin selittämään comebackeista, niin Suju räjäyttää tajunnan Sexy, Free & Singlellään. Kokonainen MV ilmestyi siis vähän aikaa sitten. Oppat todellakin ovat seksikkäitä! Biasini Eunhyuk tietenkin varasti huomioni heti, mutta paidattomat Leeteuk ja Siwon: hnnnngggg~

Tässäpä todistusaineistoa.

Epic shit.
Tykkään paljon noista vaatteista. Hyvältä näyttää myös nuo eri lavasteet. Oppat keikailevat taas myös yksinään, ja tällä kertaa varsin vähissä vaatteissa. Eihän kymmentä puolialastonta miestä nyt samaan aikaan voida ruutuun laittaa; ties kuinka moni kuolisi nenäverenvuotoihin.

Hei, olen Leeteuk 30v.
Shisus.
Kyaaaah~ Eunhyuk on niin komea ;__;
Biisin koreografian eeppisyydessa ei ole sitten säästelty.



Mihinköhän tuota koreografiaa voisi verrata? Se on energisempi kuin Mr.Simple, jopa erikoisempi kuin BONAMANA ja "liikkuvaisempi" kuin A-CHA. No enpä tiedä, mutta aivan vitun cool on. Se on erilainen, upea ja "raikas".

SE ON KANGIN !
Ihanaa, Kangin on taas mukana musiikkivideossa ;__; Viimeksihän Kangin oli mukana It's You'ssa, joka ilmestyi 2009. Vaikka olen ollut E.L.F vasta about 10 kuukautta, pystyn silti iloitsemaan Kanginin comebackista. Kangin sai turhan vähän ruutuaikaa MV:ssä, mutta niin myös Shindong.

Valkonen tukka kyllä sopii Sungminnielle mainiosti <3
Biisinä Sexy, Free & Single on taattua Sujua. Se on koukuttava ja muistettava, mutta se ei silti yllä Mr.Simplen kaltaiselle alustalle.

Kuuntelin sitten levynkin ensimmäisen kerran kokonaan. Levyn muut biisit ovat myös hyviä. NOW, Rockstar, Gulliver ja Butterfly ovat muistettavimmat nimikkobiisin rinnalla ja muut ovat Sujulle tyypillisiä balladeja. Levyllä on "vain" 10 raitaa, joten haistan ilmassa jo repackagen. Mutta kaiken kaikkiaan oikein hieno levy ja upea MV.

Kylläpä olen aktiivinen postailija nykyään...

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Comebackkeja, comebackkeja


Varmasti kaikista odotetuin comebackin tekijä on tällä hetkellä Super Junior, kera Sexy, Free & Single -studioalbumin. Ja niin se kyllä on ainakin myös tässä osoitteessa, sillä Suju on kaikista ihanin bändi koko maailmassa <3 (Uskokaa tai älkää) Super Juniorin viimeisimmästä albumistahan on jo melkein vuosi ja E.L.Fit ympäri maailmaa ovat jo ennakkokuunnelleet tulevan levyn (LOL MUTTA EN MINÄ) ja kamppailevat maailman pahimman fanityttöilykohtauksen kourissa. Minä odotan vain Sexy, Free & Singlen MV:n julkaisua, ja hetkeä kun pääsen klikkaamaan Yesasia.comin "Add to Cart"-painiketta levyn kohdalla. Olen varmaan huono E.L.F, kun en ennakkotilailua harrasta, mutta tykkäisin mieluummiin hankkia aina repackagejä. Mitäs jos Suju tekee taas repackagen muutaman viikon päästä? Sitten ketuttaa. No kumminkin, meidän Oppat on tullu takas, ja mikä tärkeintä: myös Kangin on jälleen mukana! Yay~
Ainoa harmillinen asia on se, että Sujun pikku pojat joutuvat pian aivan ilman johtajaa, kun ihanan Leeteukin pitää lähteä armeijaan. Ja mikä pahinta: Leeteuk ei lähde yksin, vaan myös Yesungin on huhuttu lähtevän pian. Byhyy, en tajua miten tulen siitä selviämään, mutta ei saa vielä ajatella noin kamalia.

Ja sitten toinen comeback.


LEDApple ei ehkä ole niin tunnettu Suomessa (tai erityisesti missään ;__;), mutta minä rakastan kyseistä bändiä paljon. LEDApplehan soittaa jopa ihan soittimia, eikä Koreassa ole turhan paljon tälläisiä yhtyeitä. Musiikkityyliltään yhtye on pääasiassa sekoitus Krockkia ja poprockkia, vaikka se onkin saanut uusia vivahteita viime aikoina.
LEDApple on kokenut aivan tajuttoman määrän jäsenmuutoksia lyhyessä ajassa, vaikka vasta 2010 vuonna perustetusta bändistä on kyse. Viidestä alkuperäisestä jäsenestä on jäljellä enää kaksi ja päälaulajat ja liiderit ovat vaihtuneet useaan kertaan. Mutta tällä hetkellä bändi koostuu kuudesta nuoresta herrasta.
Tuon tulevan EP:n nimikkobiisi "Run to you" tuo minulle mieleen Maroon 5:n, ainakin Hanbyulin äänen takia. Uusi biisi vaikuttaa oikein menevältä ja pojat on jälleen kerran tajuttoman tyylikkäitä. Oikein harmittaa kun bändi on niin epätunnettu :'( Tutustukaa nyt ihmeessä!
Kosketinsoittaja/levynpyörittäjä Keon U oli ikävä kyllä MV:n kuvauksen aikaan kipeä, joten yksi jäsen siis puuttu teaserista.

Ja kolmas comeback.


NU'EST keräsi oikein komean määrän faneja upealla FACE-debyyttisinglellään vuoden alkupuolella, ja tämän kuun 11. päiväksi on ajoitettu ilmestyvän bändin ensimmäinen EP, joka kantaa nimeä "Action". EP tulee sisältämään neljä raitaa. Vielä ei ole julkaistu teaseria.

2NE1 tekee myös oman comebackkinsa 5. päivä, mutta en vielä osaa innostua tyttöbändeistä. 2NE1 on se ainoa, johon olen edes jonkin verran tutustunut. I AM THE BESTin ensijärkytyksen jälkeen kyseistä biisiä on kuunneltu jopa kyllästymiseen asti. Tuleva single kantaa nimeä "I LOVE YOU".

Ja lopuksi: että minä vihaan tuota korealaisten käsitystä comebackista. Vaikka vain parin kuukauden jälkeen julkaistu uusi levy/EP/single on yhtyeelle tajuton comeback, kuin ikään viiden vuoden tauolta palattaisiin. Mutta minkä sille voi. :D

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Kauniin bromanssin loppu

Taas ollaan siinä vaiheessa, kun courin mittaiset animet loppuvat ja uusia animeita alkaa pian pöllähdellä. Kaikki kiva loppuu ajallaan, mutta tällä kertaa se olikin poikkeuksellisen tuskallista, koska kevätkauden Sakamichi no Apollonista tuli yksi kaikkien aikojen suosikkianimeistani!

Ei-hermoille-käyviä naikkosia minun animessani, mitä tämä nyt meinaa?
Saimme nauttia Sakamichista yllätyksellisesti jopa 12 jakson ajan, mutta se olisi kyllä tarvinnut toisenkin courin. Koko alkuperäisen mangan, eli 9 pokkarin tarina oli tiivistetty noihin muutamaan hassuun jaksoon, joten aikamoinen määrä kamaa oli kuuleman mukaan jouduttu karsimaan. Anime olikin aika täyteen tungettu. Mangaan en vielä ole ehtinyt tutustua paria lukua enempää, mutta aivan pakko hankkia sekin omaksi!

Sakamichi no Apollon ei juonellisesti ole mitenkään erityinen. Siis kaikessa yksinkertaisuudessahan se on taas yksi kertomus yksinäisestä pojasta, joka saa vihdoin ystäviä. Mutta sekaan on heitetty sellainen määrä draamaa, kyyneliä ja musiikkia, ettei ikinä uskoisi. Taattua lempparianime-ainesta.

Hahmojen väliset suhteet ja muut kanssakäymiset oli kirjoitettu aivan loistavalla tavalla ja hahmojen onnet ja surut olivat kuin käsin kosketeltavia. Itkin ja nauroin ja kaiken kaikkiaan nautin tästä sarjasta aivan mielettömästi! Animaatiokin oli hyvää ja hahmodesignit oikein kivat. Lisää tälläisiä animeita, kiitos!

Älkää peljätkö; kyllä Akirallakin on uimahousut.
Toinen kauden noitaminA-anime, tsuritama saavutti myös tiensä pään ja Sakamichin tavoin se siunattiin myös 12 jaksolla. Tsuritama ei sykähdyttänyt samalla tavoin kuin Sakamichi, mutta viihdyttävä ja värikäs se ainakin oli.

Tsuritaman juoni oli minusta oiken kiva; oikeastaan jopa lapsellisen yksinkertainen. Värikäs ulkonäkö ja miljöö tuovatkin näin jälkikäteen mieleen Lilo&Stitch -sarjan. Ja teemana ei ollut tietenkään mikään muu kuin ystävyys.

Animaatio oli välillä hyvin vajanaista ja hutaistua. Sitä oli kai pyritty piilottamaan laajan värikirjon taakse, mutta aina ei oltu onnistuttu. Mutta ei tsuritama tietenkään miltään kauhealta näyttänyt, se olisi tarvinnut vielä hieman hiomista.

Tykkäsin siitä, että vaikka sarjan kuluessa vihjattiin vähän surullisemmasta lopusta, niin eikös ihan hilpeä ja kiva loppu saatukkin aikaan. Tsuritama ei ollut ehkä ihan niin koukuttava kuin Sakamichi, mutta silti odottelin jokaviikkoista jaksoa innolla. Tsuritama tuntuu kyllä ehjemmältä kokonaisuudelta Sakamichiin verrattuna; tietenkin, koska tsuritama oli originaalianime ja Sakamichi taas mangaan perustuva anime-adaptio.
Summa summarum: Katso ihmeessä, jos tykkäät söpöistä pojista ystävystymisen ja kalastamisen parissa, mutta parempiakin sarjoja löytyy katsottavaksi.

______

Ja sitten muuta. Edellisessä postauksessani mainitsemani leffaputki on sujunut ihan hyvin. Listalta olen ehtinyt katsomaan vain Antiquen (jopa kaksi kertaa, täydellinen <3) ja Death Note 1:n ja 2:n (LOL, petyin pahasti xD), mutta listan ulkopuolelta löytyikin vielä aika monta kiinnostavampaakin (ja paremmin löydettävää) elokuvaa. Eli ennenmainitsemattomia leffoja katsoin kolme kappaletta:

- Hello, Schoolgirl a.k.a Romance Manhwa (Sunjeong manhwa/2008/Korea): Sujun Kanginilla höystetty rakkausleffa kahdesta parista, jotka kamppailevat ikäerojen ja tunteidensa kanssa.
- Chilling Romance a.k.a Spellbound (Ossakhan yeonae/2011/Korea): romanttinen"kauhu"komedia aaveiden riivaamasta erakoituneesta naisesta ja taikurista (jota näyttelee Lee Minki! *-*).
- I Give My First Love to You (Boku no Hatsukoi wo Kimi ni Sasagu/2009/Japani): romanttinen draama sydänvikaisesta pojasta ja tämän lapsuudenystävästä, jotka ovat rakastaneet toisiaan lapsista saakka.

Ohhoh, aika romanttisia leffoja tuli katsottua. Katsoin myös yhden lyhytelokuvan nimeltä Boy Meets Boy (Sonyeon, sonnyeoneul mannada/2008/Korea), ja nimensä mukaan aiheena oli siis poikien välinen rakkaus. Täysin dialogiton ja vain vartin kestävä elokuva oli aika mitäänsanomaton, joten ei siitä enempää.

Mutta putki jatkuu edelleen ja suurempaa juttua on tulossa joskus lähitulevaisuudessa. Mutta uudet animet taitavat ehtiä ennen.

Ja tässä vielä gifspämmiä meidän 30-vuotiaan Leeteuk-ahjusshin kunniaksi! Meidän pikku Teukie on jo niin vanha pappa <3 Hyvää synttäriä, Hanhiemo, Itkupilli, Siivetön Enkeli ja Täydellinen Liideri!





NIIN ja SUJUN UUSI musiikkivideo SEXY, FREE & SINGLE ilmestyy minä hetkenä hyvänsä!
Luvassa siis suuria tunteita!