sunnuntai 23. syyskuuta 2012

1004


Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Vuosi 1997. Aika jolloin korealaiset tytöt olivat sekaisin H.O.T:ista ja kpop oli vasta uusi ilmiö. Omaa kokemusta 90-luvun kpop-bändeistä ei minulla todellakaan ole, onhan 1997 oma syntymävuoteni :'D, mutta tuon ajan fanikulttuuri ja fiilikset tulivat ihan selviksi. Mahtavatko edes erota nykypäivästä...

 Reply 1997:n päähenkilö Si-won (A-Pinkin Eun-ji) on hardcore H.O.T-fani. Hän on todellinen fanficcejä kirjoitteleva fanityttö, jonka päässä pyörii vain Tony An, eikä matkustamista Busanista Seouliin julkkiksien perässä estä mikään. Pahvilaatikko on oiva majoituspaikka suoraan Tonyn etuovella. Eipä siis ihme, kun lapsuudenystävien ihastukset häntä kohtaan jäävät huomaamatta. Mutta kummasta onkaan tullut Si-wonin aviomies vuonna 2012; parhaasta kaverista Yoon-jaesta (Seo In-guk), vai Yoon-jaen lempeästä isoveljestä Tae-woongista (Song Jong-ho)? Tällä arvoituksella katsojien mielenkiintoa pidetään yllä aina viimeiseen jaksoon saakka. Vastaus on kovin arvattava, mutta draamassa sentään annettiin kummallekin mahdollisuus.

 Replyssä matkustellaan ajassa eteen- ja taaksepäin vuorotellen, loogisessa ja ei-niin-loogisessa järjestyksessä eniten vuosien 1997, 2005 ja 2012 välillä, niin että katsojat saavat päänsä pyörälle.
Viidentoista vuoden välille mahtuu paljon hauskanpitoa, ihastuksia, riitoja, yksipuolista rakkautta, eroamisia ja uudelleen kohtaamisia. 2012-vuoden luokkakokouksessa aikuistuneet ystävät muistelevat vanhoja ja jokin pari julkistaa naimisiinmenonsa.

 Si-won on omistanut elämänsä H.O.Tille. Hänellä on pohjaton maha, eikä häntä kauneudellakaan ole pilattu (muka). Orpo Yoon-jae on fiksu korisfani, ja Si-wonin paras ystävä pikkulapsesta saakka. Yoon-jaen hyviä ystäviä ovat myös älykäs ja tanssitaitoinen Joon-hee (Infiniten Hoya) ja luokan pilailija sekä Tamagochi-addikti Sung-jae (Lee Shi-un), sekä hieman myöhemmin joukkoon liittyvä seoulilainen kaappipervo Hak-chan (draamassakin monesti mainitun Sechs Kies -bändin Eun Ji-won). Porukkaan kuuluu myös Si-wonin hyvä ystävä, liiankin usein mieltään muuttava Yoo-jung (Shin So-yool).

 Kaverusten yhteisiin illanviettoihin kuuluu karaokeissa ja korismatseissa käyminen ja baseballmatsien seuraaminen. Ystävien välille mahtuu suhdekiemura jos toinenkin: ensin Yoo-jung pitää Yoon-jaesta, mutta myöhemmin Hak-chanista (tyttöjä kaihtava Hak-chan ei kuitenkaan lämpene heti tunkeilevalle Yoo-jungille). Yoon-jae tykkää Si-wonista, mutta luulee Si-wonin pitävän Joon-heesta, jolla on taas tunteita Yoon-jaeta kohtaan. Sung-jung jää omaksi harmikseen tai onnekseen ystävysten risteilevien tunteiden ulkopuolelle, mutta eipä hänellä muutenkaan hyvin naisrintamalla suju.

 Yoon-jae/Si-won/Joon-hee -draamailuun lisätään mukaan myös Yoon-jaen isoveli Tae-woong, joka sattuu olemaan yksi kaverusten koulun opettajista. Tae-woong pitää myös Si-wonista, mutta näyttää tunteensa veljeään hienovaraisemmin ja vie jatkuvasti Si-wonia syömään.
Kerrankin oikeasti sai jopa arvuutella ja elätellä toivoa, kumman kanssa Si-won päätyisi yhteen. Itse halusin alusta asti Si-wonin päätyvän Tae-woongin morsiammeksi, aika fanityttömäisen syyn takia. Si-wonhan on vain Yoon-jaen ja Jun-heen romanssin esteenä! Mutta samalla sarjan parasta antia oli kuitenkin Yoon-jaen ja Si-wonin lämpenevä suhde. Ja Replyssä nähtiin varmaan koko draamahistorian söpöimmät pusut.

 Palatakseni Joon-heeseen; alunperinhän Hoya homopojan roolissa olikin se syy, miksi kiinnostuin draamasta. Koska oikeita homoja ei usein draamoissa näy, tekee se Replystä vielä hienomman. Usein homoseksuaalisuutta kun käytetään vain fanservicenä tai huumorin aiheena. Lyön vaikka vetoa, että vähän tunteettomammankin foobikon sydän heltyy, kun teini-ikäinen poika painii yksipuolisen rakkautensa kanssa. En muista, mainittiinko koskaan edes suoraan Joon-heen olevan "homo", mutta ei ihastusta Yoon-jaeen painettu myöskään viilaisella pelkkänä ohimenevänä seksuaalisuudestaan epävarman teinipojan hetkellisenä mielijohteena. Joon-heella vihjattiinkin olevan poikaystävä aivan sarjan lopussa.
Hoyan roolin myötä pääsin tutustumaan Hoyaan paremmin, ja nyt voin sanoa pitäväni hänestä paljon. Hoya on jäänyt vähän muiden Infiniten jäsenten piiloon ennen, mutta asiat ovat nyt toisin. Enkä luultavasti ole ainoa, jolle näin on käynyt. Hoya mainitsikin tuoreessa haastattelussaan itsekin huomanneen saavansa näin roolinsa jälkeen suurempia taputuksia keikoilla. (;__; ♡)

Niin suloinen, mutta sydämen särkevä bromance.
 Minun täytyy sanoa, että pidin aivan tajuttoman paljon Eun-jin näyttelysuorituksesta. Si-wonin roolin perusteella Eun-ji on varmaan paras korealainen naisnäyttelijä, ketä tiedän! Si-won on varmasti hankala hahmo näytellä. Si-wonin käyttäytyminen hulluna fanina, korviaanmyötä rakastuneena, suursyömärinä ja huolehtivana äitinä - kaikki oli luonnollista ja uskottavaa. 10 pistettä ja papukaijamerkin Eun-ji saa Si-wonin hyvistä ilmeistä ja tunteenpurkauksista. Myöskään Si-wonin muut perheenjäsenet eivät olleet ihan normaaleimmasta päästä.

 Mutta Eun-ji todellakaan ollut ainoa loistava näyttelijä. Seo In-guk loisti aivan yhtä paljon. Yoon-jaen turhautuneet huokailut ja huudot, itkeminen, närkästymiset ja suutelukohtaukset Si-wonin kanssa hoituivat taidolla, varsinkin kun muuten Seo In-guk vaikuttaa aika söpöiseltä poitsulta, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja mikä söpöintä, Hoya ja Seo In-guk ystävystyivät Replyn kautta, ja poitsut ovat jakaneet yhteisen selcan jos toisenkin.
Mainittakoon vielä, että suurin osa draaman näyttelijöistä on vielä rookieita, ja mm. Eun-jille, Seo In-gukille ja Hoyalle ensimmäinen suuri rooli oli juuri Replyssä. Nuorilla tähdillä tuleekin olemaan varmasti paljon näyttelyrooleja tulevaisuudessa, kiitos tämän upean suorituksen.

Yoo-jung kävi varmasti monien hermoille käskyttevänä ja itsekkäänä takinkääntäjänä, mutta oppihan hänkin tavoille, liekö kiitos Hak-chanin. Hak-chanin hahmo oli taas sympaattinen, lukuunottamatta pornobisneksiään. Ja tosiaan, Yoo-junginkin fanittaman Sechs Kies -bändin jäsenen saaminen mukaan oli hauska lisä. Ja kyllähän Tonykin teki pienen cameon draamassa, kuitenkin omana itsenään.

 Replystä ei tehnyt upeaa pelkästään taidokkaat näyttelijät, vaan koko kokonaisuus. Draaman kuvaustyyli, tunnelma ja värimaailma tekivät siitä elokuvan tuntuisen, ja se onkin näkyvin syy miksi Reply eroaa niin paljon muista draamoista. Hauskalla soundtrackillä ja komediakohtausten lammasmääkimisillä oli myös suuri osa tunnelman luomisessa. Ja taustamusiikkina kuultiin usein kpoppia.

 Draama- ja romantiikkapuoli oli todellakin kunnossa, ja niin oli myös komediakin. Kaikkea oli sopivassa suhteessa; välillä teki mieli itkeä silmät punaisiksi ja välillä taas nauraa kippurassa. Sarja onnistui olemaan aika traaginenkin silloin tällöin.

 Reply 1997 teki minuun suuren vaikutuksen, ja se onkin yksi parhaista - ellei parhain - näkemäni kdraama. Nautin erityisesti jo mainitttujen seikkojen lisäksi myös hahmojen välisistä kemioista ja suhteista. Pidin siitäkin, miten lapsuudenystävät olivat ystäviä vielä aikuisuudessakin. Kun kaiken tämän summaa yhteen, on Reply 1997 yhtä paljon kuin tarina ikuisista ystävyksistä, jotka kasvoivat yhdessä dramaattisesta teini-iästä aina aikuisuuteen asti ja kohtaavat niin onnen kuin surunkin hetket, rakkautta unohtamatta. Kerta kaikkiaan täydellinen ja ihana draama!

maanantai 17. syyskuuta 2012

きみにあげる。


En voi vastustaa nättiä BL:ää, ja siksi Ebishi Makin yksiosainen manga I Give to You tarttui mukaan Traconista. En ollut edes takakantta lukenut, kun jo huomasin ostaneeni kyseisen mangan. Niin lupaavalta se näytti. I Give to Yousta tuli siis ensimmäinen omistamani BL-pokkari (niin, eipä minulla kovin usein olekaan tilaisuutta ostaa ylipäätään edes enkkumangaa...)

Aloitetaanpa ulkonäöllä. Ensimmäinen asia, mikä pistää silmään on ensinnäkin tuo todella nätti kansi. Väripaletti on ihana. Junén jäätävä "yaoi manga"-lätkäkään ei erotu niin hyvin. Piirrostyyli on myös todella nättiä. Mustaa väriä on käytetty ihanan virkistävän paljon ja turhat kukkarasterit sun muut on karsittu pois. Poikkeuksena herkät kohtaukset, joissa musta väri loistaa poissaolollaan korostaen tunnelmaa. Hahmojen vaatteet on piirretty kivasti todella yksityiskohtaisiksi. Makin taide todella miellyttää silmää.

yeaaah mu digikamera <3
I Give to You kertoo Ryouichista, joka sattumalta päätyy erikoiseen teehuoneeseen pakomatkallaan korkokiskureilta. Teehuoneen omistaja Ren antaa Ryouichille luvan tehdä töitä vastineeksi katosta päänsä päällä, ja näin tutustuvat Ryouichi ja Ren.

Ryouichin ex-poikaystävä petti hänet ja jätti kaikki velkansa kumppanilleen, mutta naiivi Ryouichi ei silti pysty inhoamaan exäänsä. Ren on taas ex-yakuza, jota kaikki naapurit kaihtavat. Pikkuhiljaa he tutustuvat toisiinsa paremmin ja ylittävät eteensä kaatuneet esteet. Taustalla mukana hyörii myös Renin "pelottava" alainen, Ritsu ja lopussa myös Renin "exä" Touki.

Juoni ja hahmojen välien lämpeneminen olivat erikoisia. Koska manga oli vain yksiosainen, ei luojan kiitos mukana ollut mitään kliseitä, kuten kateutta aiheuttavia ystävänaisia tai salailuja, mutta tuskin piirtäjä oli edes sellaisia halunnut laittaa. Tarinan tunnelma oli jo niin erilainen lukemistani beeällistä, että pelkästään ne tekevät tästä jo lukemisen arvoisen. Puhumattakaan seme-uke -jaottelusta. Ei minkäänlaisia stereotyyppejä. MITÄ TÄMÄ ON. Jos semen ja uken roolit haluaa ylipäätään osapuolille nimetä, niin ehkä sen voi päättää niistä kahdesta sivusta aivan kirjan lopussa, mutta muuten; pojat ovat saman pituisia, luultavasti ikäisiäkin eikä kumpikaan ole "dominoivampi" osapuoli yms.
Olisin kyllä kaivannut enemmän punastelua, mutta olihan manga muuten ihan söpö.

IHQ!1
Olen lukenut parempaakin beeällää kuin I Give to You, mutta se ansaitsee kunniamaininnan erilaisuudestaan. Ihan kelpo ostos^^

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kun City Hunter kohtaa 30-luvun


SPOILER ALERT! Teksti sisältää juonipaljastuksia!

 Varautukaa kuvaspämmiin.

Toukokuussa alkanut KBS 2 -kanavan historiallinen draama Bridal Mask (Gaksital/) kohtasi viimein loppunsa viime viikolla. Bridal Mask osoittautui alun epäilyjen jälkeen oikein loistavaksi draamaksi, jota jaksoi seurata kiinnolla. En ole tutustunut draaman alkuteokseen, samannimiseen Huh Young-manin manhwaan, mutta sekin on kuulemma suosittu Koreassa. Draamaa varten on kuitenkin tehty pieniä muutoksia alkuteokseen nähden.

 1930-luku, Korea. Eletään aikaa, jolloin Korea on vieläkin tiukasti Japanin vallan alla. Japanilainen poliisi vahtii korealaisia; korkeita veroja joutuu maksamaan lähes kaikesta ja kaikenlainen vastarinta on kielletty. Lee Kang-ton (Joo-won) isä kuoli Korean itsenäisyyden puolesta ja isoveli Kang-san (Shin Hyun-jun) mennyt järjiltään kiduttamisen vuoksi, eikä Kang-to voi sietää itsenäisyysliikettä. Hän on liittynyt Japanin poliisivoimiin ja ansainnut korealaisten keskellä maineen brutaalina ja häikäilemättömänä petturina.

 Kang-ton jahdatessa Bridal Maskia hänen paras ystävänsä oli poliisiaseman johtajan poika Kimura Shunji (Park Ki-woong). Shunji on iloinen ja lempeä, toisin kuin muut japanilaiset, jotka pitivät itseään korealaisia korkea-arvoisempina. Kaiken kukkuraksi tämä pianoa soitteleva hörökorva opetti pieniä korealaisia. Shunji kohteli Kang-toa hyvin korealaisuudesta huolimatta ja heistä tuli hyvin läheisiä. Kang-ton ja Shunjin välillä onkin erityinen suhde, mutta tästä kauniista bromanssista emme kauaa saa nauttia, sillä Shunjin ihastuttua Kang-ton jahtaamaan Mok-daniin alkaa heidän välilleen ilmestyä riitoja.

Kaunis, mutta tuhoon tuomittu bromance.
Kang-ton maailma kääntyy ympäri, kun hänen jahtaamansa itsenäisyysliikkeen johtajan tytär Oh Mok-dan (Jin Se-yeon) onkin hänen hyvä lapsuuden ystävänsä ja Bridal Mask paljastuukin olevan hänen isoveljensä. Suuri järkytys ravistelee Kang-toa, mutta samalla hän saa huomata, kuinka kamalia asioita japanilaiset korealaisille tekevät.
Kostaakseen veljensä ja äitinsä kuoleman, ryhtyy Kang-to uudeksi Bridal Maskiksi samalla puolustaakseen kärsiviä korealaisia ja rankaisten korkea-arvoisia japanilaisjohtajia ja salaperäistä Kishoukai-organsaatiota, jonka toimesta Kang-ton isä tapettiin.

Shunji ihastui ensin Mok-daniin, mutta Mok-dan ei innostunut Shunjin ryhtymisestä poliisiksi.
Kun Bridal Mask tappaakin Shunjin isoveljen, eikä yksipuolinen rakkaus tuota tulosta, alkaa Shunji muuttua synkemmäksi ja vihaiseksi. Shunji liittyy poliisivoimiin ja päätyy edesmenneen isoveljensä paikalle komisarioksi tarkoituksenaan kosto. Pikkuhiljaa Kang-to ja Shunji erkaantuvat, heidän välinsä kylmenevät ja he muuttuvat toistensa pahimmiksi vihollisiksi. Samoin käy Shunjille ja Mok-danille.
Rie ja tämän vähän liiankin modernit vaatteet.

Suurin osa sarjasta on siis sitä, kun Bridal Mask ja muut kapinalliset sabotoivat japanilaisten töitä ja tärkeiden merkkipäivien tapahtumia ja suunnittelevat kapinaa.
Kyeong-seongin kaupungin japanilaispäättäjien taustalla toimii vahvasti Kishoukai. Kishoukain johtajan tytär Ueno Rie (Han Chae-ah) kiinnostuu Kang-tosta ja myös ihastuu tähän. Näin saadaan suhdekiemuroita vielä upeammin solmuun. Ueno Rie on yksi niistä harvoista hahmoista jota ensin inhosin, mutta josta myöhemmin aloin jopa pitämään. Ensin Rie vaikutti tylsältä, mutta onneksi hänen hahmonsa kehittyi oikeaan suuntaan.

 Parasta koko draamassa oli hahmojen kehittyminen ja kasvaminen, miten heidän tunteensa muuttuivat ja miten ne esitettiin katsojille. Koko sarjan ilmeisin esimerkki ja paras hahmojen muuttumisesta ovat Kang-to ja Shunji. Kang-to muuttui ärhäkästä antagonistista oikeanmieliseksi ja vahvaksi hyvikseksi, kun taas Shunjille tapahtui päinvastainen muutos. Itsekin pidin Shunjista aluksi tämän sympaattisuuden vuoksi, mutta maailma oli Shunjille ankara ja täten hän kasvoi kieroon. Ei Shunji ollut täysin paha, mutta kosto otti hänestä liian tiukan vallan. Shunjista tuli agressiivisempi ja niljakkaampi. Vielä melkein loppuun asti hän uskoi saavansa vielä Mok-danin omakseen. Vaikka lopussa hän otti vastuun teoistaan, ei muuttanut sitä asiaa, että en voinut enää sietää sitä uutta Shunjia, joka kylmäverisesti ampui ihmisiä kiukunpuuskissaan ja ajatteli vain itseään.

Riestä tuli kiinnostava ja hieno hahmo, mutta Mok-danista en osaa sanoa mitään. Ensinhän Kang-to ja Mok-dan inhosivat tosiaan verisesti, mutta saatuaan tietää toistensa oikeat henkilöllisyydet, rakastuivat he toisiinsa. Menihän siinä aikaa, mutta kun viimein myös Mok-dan oli perillä asioista, muuttui sarja täysin. Tykkäsin ajasta ennen kuin Mok-dan tiesi Kang-ton olevan Bridal Mask. Samalla kun Mok-dan inhosi ja halveksi Kang-toa, suojeli Kang-to Bridal Maskina Mok-dania. Ah, kaunista.

Aluksi Mok-dan oli vahva ja tuima, mutta sarjan edetessä tulee Mok-danistakin heikompi ja pelastettavampi, niin kuin yleensäkin kdraamoissa. Menetettyään läheisiään, toteaa Mok-danin isähahmo, sirkuksen johtaja Jo (Son Byung-ho), ettei Mok-dan selviäisi, jos menettäisi vielä Kang-ton. Mutta loppujen lopuksi Mok-danin kohtalo tuli minulle aivan puun takaa.

Sitten sivuhahmoista. Bridal Maskissa oli todella paljon hahmoja: oli kyläläisiä, kapinallisia ja pahiksia. Sivuhahmojenkin omiin elämiin päästiin mukavasti sisälle ja hyviä hahmoja löytyy kyllä vaikka millä mitalla. Sympaattisimpai hahmoja olivat Ueno Rien surusilmäinen samurai-henkivartija Katsuyama (An Hyung-jun), ja Kang-ton hömelö poliisiystävä Abe Shinji (Yun Bong-gil).

Abe osoittaa kunnioituksensa tapetuille sotilasoppilaille.
Kaupungin kuuluisassa Angel Club -baarissa tapahtui sarjan alussa aika paljonkin, ja se oli monien hahmojen vakio ajanviettopaikka. Yksi ihanimmista vakioasiakkaista oli Lee Hae-suk (Choi Dae-hoon), kreivi Leen poika sekä Kang-ton ystävä. Hemmoteltu ja itsekäs naistenmies, mutta myös rehellinen ja luotettava ystävä. Hänen loppunsa oli surullinen, ja taisin muutaman kyyneleen silloin tirauttaa. Hae-suk ei suinkaan ollut draaman ainoa, joka tällä tavalla elämänsä päätti.

Ja siitä pääsemmekin draaman teemoihin, sillä Bridal Mask oli usein aika synkkä ja epätoivoinen. Minusta draamassa tulee ilmi monia teemoja, rakkauden lisäksi ystävyys, kosto, viha, luottamus, suru ja kärsimys. Juuri nuo kaikki tunteet näkyvät oikein hyvin Shunjissa, ja Park Ki-woong ansaitseekin taidokkaasta näyttelysuorituksestaan hatunnoston.

Dramaattisia ja surullisia hetkiä korostettiin aivan badass soundtrackilla. Ne pari trackkia jotka soivat lähes joka jaksossa, olivat niin hyviä että piti oikein mukana laulaa. Mutta niitä samanlaisia balladeja oli silti kyllästymiseen asti.

Olihan draamassa niitä iloisiakin hetkiä, esimerkiksi kun Kang-ton ja Mok-danin suhde kukoisti ja kummatkin olivat yhtä hymyä. Mutta aina samaan aikaan toisen onni on toisen epäonni. Kun Mok-dan hymyilee Kang-tolle, katkeroituu Shunji enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttelijät osasivat hommansa. Draaman budjettikin oli ihan kiva, joten ainakin vaatetus oli kunnossa. Vaikkakin vaatteet olivat liian moderneja ja uuden näköisiä :'D Ensin myös kaupungin lavastus näytti ihan nololta ja Bridal Maskin hyppelyt todella koomisilta, mutta eivät ne kauaa haitanneet.

Bridal Mask ei todellakaan ollut täydellinen. Silläkin oli ne nolot hetkensä ja sarjan lopusta voi olla montaa mieltä. Bridal Mask ei yltänyt ihan lemppareihini, mutta kyllä silti annoin sille tähtiä 5/5. Se ei ole tyypillinen historiallinen draama aikakautensa takia, eikä se todellakaan ole kuin nykyhetkeen sijoittuvat romanttiset draamat.


Entä mitä mieltä te olette kyseisestä draamasta?

// Ähää sobsob anteeksi kun taas on aivot jumissa eikä tule kunnon tekstiä. Juttu sukkaa ja kunnolla, mutta kun oli pakko niin oli pakko.

______________

OHMYHGAAD nyt on pakko saada tänne blogiin jotain muutakin kuin kdraamaa. No, kohta loppuvat kauden animet ja pian alkavat myös ne uudet. Hahaa, en ole vieläkään saanut kiinni Jintaita, Shirokuma Cafea, Utakoita enkä Tari Taria (jälkimmäistä yrittelen parhaillaan) -__- Voisin myös tehdä pienoisen esittelyn Traconista mukaan tarttuneesta beeällästä. Mutta kdraaman pariin palataan viimeistään taas myöhemmin ensi viikolla, kun MAAILMAN KAUNEIN JA UPEIN JA ASDFGHJKL; draama Reply 1997 loppuu.
Pienoisia kpop-juttujakin alkaa aivan varmasti myös ilmaantumaan, mutta kun tuo perhanan koulu vie kaiken ajan.

Tässäpä hieman esimakua tulevasta: