sunnuntai 23. syyskuuta 2012

1004


Teksti sisältää juonipaljastuksia!

Vuosi 1997. Aika jolloin korealaiset tytöt olivat sekaisin H.O.T:ista ja kpop oli vasta uusi ilmiö. Omaa kokemusta 90-luvun kpop-bändeistä ei minulla todellakaan ole, onhan 1997 oma syntymävuoteni :'D, mutta tuon ajan fanikulttuuri ja fiilikset tulivat ihan selviksi. Mahtavatko edes erota nykypäivästä...

 Reply 1997:n päähenkilö Si-won (A-Pinkin Eun-ji) on hardcore H.O.T-fani. Hän on todellinen fanficcejä kirjoitteleva fanityttö, jonka päässä pyörii vain Tony An, eikä matkustamista Busanista Seouliin julkkiksien perässä estä mikään. Pahvilaatikko on oiva majoituspaikka suoraan Tonyn etuovella. Eipä siis ihme, kun lapsuudenystävien ihastukset häntä kohtaan jäävät huomaamatta. Mutta kummasta onkaan tullut Si-wonin aviomies vuonna 2012; parhaasta kaverista Yoon-jaesta (Seo In-guk), vai Yoon-jaen lempeästä isoveljestä Tae-woongista (Song Jong-ho)? Tällä arvoituksella katsojien mielenkiintoa pidetään yllä aina viimeiseen jaksoon saakka. Vastaus on kovin arvattava, mutta draamassa sentään annettiin kummallekin mahdollisuus.

 Replyssä matkustellaan ajassa eteen- ja taaksepäin vuorotellen, loogisessa ja ei-niin-loogisessa järjestyksessä eniten vuosien 1997, 2005 ja 2012 välillä, niin että katsojat saavat päänsä pyörälle.
Viidentoista vuoden välille mahtuu paljon hauskanpitoa, ihastuksia, riitoja, yksipuolista rakkautta, eroamisia ja uudelleen kohtaamisia. 2012-vuoden luokkakokouksessa aikuistuneet ystävät muistelevat vanhoja ja jokin pari julkistaa naimisiinmenonsa.

 Si-won on omistanut elämänsä H.O.Tille. Hänellä on pohjaton maha, eikä häntä kauneudellakaan ole pilattu (muka). Orpo Yoon-jae on fiksu korisfani, ja Si-wonin paras ystävä pikkulapsesta saakka. Yoon-jaen hyviä ystäviä ovat myös älykäs ja tanssitaitoinen Joon-hee (Infiniten Hoya) ja luokan pilailija sekä Tamagochi-addikti Sung-jae (Lee Shi-un), sekä hieman myöhemmin joukkoon liittyvä seoulilainen kaappipervo Hak-chan (draamassakin monesti mainitun Sechs Kies -bändin Eun Ji-won). Porukkaan kuuluu myös Si-wonin hyvä ystävä, liiankin usein mieltään muuttava Yoo-jung (Shin So-yool).

 Kaverusten yhteisiin illanviettoihin kuuluu karaokeissa ja korismatseissa käyminen ja baseballmatsien seuraaminen. Ystävien välille mahtuu suhdekiemura jos toinenkin: ensin Yoo-jung pitää Yoon-jaesta, mutta myöhemmin Hak-chanista (tyttöjä kaihtava Hak-chan ei kuitenkaan lämpene heti tunkeilevalle Yoo-jungille). Yoon-jae tykkää Si-wonista, mutta luulee Si-wonin pitävän Joon-heesta, jolla on taas tunteita Yoon-jaeta kohtaan. Sung-jung jää omaksi harmikseen tai onnekseen ystävysten risteilevien tunteiden ulkopuolelle, mutta eipä hänellä muutenkaan hyvin naisrintamalla suju.

 Yoon-jae/Si-won/Joon-hee -draamailuun lisätään mukaan myös Yoon-jaen isoveli Tae-woong, joka sattuu olemaan yksi kaverusten koulun opettajista. Tae-woong pitää myös Si-wonista, mutta näyttää tunteensa veljeään hienovaraisemmin ja vie jatkuvasti Si-wonia syömään.
Kerrankin oikeasti sai jopa arvuutella ja elätellä toivoa, kumman kanssa Si-won päätyisi yhteen. Itse halusin alusta asti Si-wonin päätyvän Tae-woongin morsiammeksi, aika fanityttömäisen syyn takia. Si-wonhan on vain Yoon-jaen ja Jun-heen romanssin esteenä! Mutta samalla sarjan parasta antia oli kuitenkin Yoon-jaen ja Si-wonin lämpenevä suhde. Ja Replyssä nähtiin varmaan koko draamahistorian söpöimmät pusut.

 Palatakseni Joon-heeseen; alunperinhän Hoya homopojan roolissa olikin se syy, miksi kiinnostuin draamasta. Koska oikeita homoja ei usein draamoissa näy, tekee se Replystä vielä hienomman. Usein homoseksuaalisuutta kun käytetään vain fanservicenä tai huumorin aiheena. Lyön vaikka vetoa, että vähän tunteettomammankin foobikon sydän heltyy, kun teini-ikäinen poika painii yksipuolisen rakkautensa kanssa. En muista, mainittiinko koskaan edes suoraan Joon-heen olevan "homo", mutta ei ihastusta Yoon-jaeen painettu myöskään viilaisella pelkkänä ohimenevänä seksuaalisuudestaan epävarman teinipojan hetkellisenä mielijohteena. Joon-heella vihjattiinkin olevan poikaystävä aivan sarjan lopussa.
Hoyan roolin myötä pääsin tutustumaan Hoyaan paremmin, ja nyt voin sanoa pitäväni hänestä paljon. Hoya on jäänyt vähän muiden Infiniten jäsenten piiloon ennen, mutta asiat ovat nyt toisin. Enkä luultavasti ole ainoa, jolle näin on käynyt. Hoya mainitsikin tuoreessa haastattelussaan itsekin huomanneen saavansa näin roolinsa jälkeen suurempia taputuksia keikoilla. (;__; ♡)

Niin suloinen, mutta sydämen särkevä bromance.
 Minun täytyy sanoa, että pidin aivan tajuttoman paljon Eun-jin näyttelysuorituksesta. Si-wonin roolin perusteella Eun-ji on varmaan paras korealainen naisnäyttelijä, ketä tiedän! Si-won on varmasti hankala hahmo näytellä. Si-wonin käyttäytyminen hulluna fanina, korviaanmyötä rakastuneena, suursyömärinä ja huolehtivana äitinä - kaikki oli luonnollista ja uskottavaa. 10 pistettä ja papukaijamerkin Eun-ji saa Si-wonin hyvistä ilmeistä ja tunteenpurkauksista. Myöskään Si-wonin muut perheenjäsenet eivät olleet ihan normaaleimmasta päästä.

 Mutta Eun-ji todellakaan ollut ainoa loistava näyttelijä. Seo In-guk loisti aivan yhtä paljon. Yoon-jaen turhautuneet huokailut ja huudot, itkeminen, närkästymiset ja suutelukohtaukset Si-wonin kanssa hoituivat taidolla, varsinkin kun muuten Seo In-guk vaikuttaa aika söpöiseltä poitsulta, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Ja mikä söpöintä, Hoya ja Seo In-guk ystävystyivät Replyn kautta, ja poitsut ovat jakaneet yhteisen selcan jos toisenkin.
Mainittakoon vielä, että suurin osa draaman näyttelijöistä on vielä rookieita, ja mm. Eun-jille, Seo In-gukille ja Hoyalle ensimmäinen suuri rooli oli juuri Replyssä. Nuorilla tähdillä tuleekin olemaan varmasti paljon näyttelyrooleja tulevaisuudessa, kiitos tämän upean suorituksen.

Yoo-jung kävi varmasti monien hermoille käskyttevänä ja itsekkäänä takinkääntäjänä, mutta oppihan hänkin tavoille, liekö kiitos Hak-chanin. Hak-chanin hahmo oli taas sympaattinen, lukuunottamatta pornobisneksiään. Ja tosiaan, Yoo-junginkin fanittaman Sechs Kies -bändin jäsenen saaminen mukaan oli hauska lisä. Ja kyllähän Tonykin teki pienen cameon draamassa, kuitenkin omana itsenään.

 Replystä ei tehnyt upeaa pelkästään taidokkaat näyttelijät, vaan koko kokonaisuus. Draaman kuvaustyyli, tunnelma ja värimaailma tekivät siitä elokuvan tuntuisen, ja se onkin näkyvin syy miksi Reply eroaa niin paljon muista draamoista. Hauskalla soundtrackillä ja komediakohtausten lammasmääkimisillä oli myös suuri osa tunnelman luomisessa. Ja taustamusiikkina kuultiin usein kpoppia.

 Draama- ja romantiikkapuoli oli todellakin kunnossa, ja niin oli myös komediakin. Kaikkea oli sopivassa suhteessa; välillä teki mieli itkeä silmät punaisiksi ja välillä taas nauraa kippurassa. Sarja onnistui olemaan aika traaginenkin silloin tällöin.

 Reply 1997 teki minuun suuren vaikutuksen, ja se onkin yksi parhaista - ellei parhain - näkemäni kdraama. Nautin erityisesti jo mainitttujen seikkojen lisäksi myös hahmojen välisistä kemioista ja suhteista. Pidin siitäkin, miten lapsuudenystävät olivat ystäviä vielä aikuisuudessakin. Kun kaiken tämän summaa yhteen, on Reply 1997 yhtä paljon kuin tarina ikuisista ystävyksistä, jotka kasvoivat yhdessä dramaattisesta teini-iästä aina aikuisuuteen asti ja kohtaavat niin onnen kuin surunkin hetket, rakkautta unohtamatta. Kerta kaikkiaan täydellinen ja ihana draama!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti