perjantai 19. lokakuuta 2012

이러지마 제발

Tämä postaus syntyikin yllättävän nopeasti, joten siunaan teitä jopa kahdella postauksella samana päivänä! Sain yhtäkkiä idean postata pitkästä aikaa kpopista. Lähiaikoina kun on ilmestynyt oikein mukavia uusia biisejä, ja varsinkin musiikkivideoita.


K.Will oli minulle ennen tätä biisiä aivan tuntematon nimi. Please Don't... on oikein ihana biisi, mutta todellisen huomion varastaa sen musiikkivideo. Ensinnäkin; siinä on Reply 1997:n ihana komistus Seo In-guk, joka pölli sydämeni kys. draaman myötä. Toiseksi; katsokaa, kuinka nätti toi mv on. Kolmanneksi, TON MV:N LOPPU. Niin, eipä tarvitse enempää miettiä, miksi tykkänkin tästä niin paljon. Se muistuttaa paljon Taeyangin Wedding Dress -mv:tä ja hieman Nell:in The Day Before -mv:tä. SE ON NIIN KAUNIS. Tälläisiä lisää, kiitos.


NU'EST julkaisi myös kolmannen mv:sä. Sandy on Action EP:n 3. biisi, ja myös sen kaksi edellistä raitaa ovat saaneet omat musiikkivideonsa. Niin kuin Not Over You -mv:n kanssa, tuli Sandyn mv aivan puskan takaa.


Biisi on suloinen, ja niin myös musiikkivideo. Kaikki fanitytöt eivät ehkä innostuneet niistä muutamasta onnekkaasta fanista, jotka tähän mv:seen olivat päässeet, mutta muuten se on ihan kiva.

Odotetuin ja eniten huomiota on kuitenkin saanut osakseen Block B:n comeback, jota innotettiin jokaiselle porukan jäsenelle omistetuilla yksittäisteasereilla ja vielä itse nimikkobiisille omistetulla teaserilla.


Siinäpä vasta badass biisi. Voittaa NalinA:nkin mennen tullen. Ja musiikkivideo on aivan perkeleen cool. Block B on taas yksi niistä monista bändeistä, mihin en millään meinaa päästä sisälle, mutta NILLILI MAMBO kyllä muutti asioita. Osaan melkein jo kaikkien tyyppienkin nimet, ja jopa ehkä oma biaskin löytyi. Ennen olen tsiigaillut Jaehyota, mutta nyt rakastuin P.O:hun(eli toi helvetin karismaattinen ja matalaääninen valkotukkainen hottis). Ja taas sain kummastella P.O:n olevan maknae. Mitäääääääs kettua? Maknaet näyttää nykyään ryhmän vanhimmilta ja vanhimmat maknaeilta :D


Epik Highkin teki oman comebackinsa, nyt YG:n leirissä. Odotin kyllä jotain "epikighsempää", joten näissä on vielä totuteltavaa. Epik High julkaisi peräti kaksi musiikkivideota, Don't Hate Me:n ja UP:in. Don't Hate Me on GD:n CRAYONin kaltainen värikäs ja sekopäinen biisi/musiikkivideo, UP taas - noh, tavallisempi? Kummassakin mv:ssä yhtiön vaihtaminen on oikein korostetusti esillä, kun Don't Hate Me:ssä nähdään useiden parodioijien joukossa pikkuinen GD ja UP:issä fiittaa 2NE1:n Bom.


Juu, nyt vain odotellaan sitten viime kuussa debytoineen 24K:n Secret Love:n musiikkivideota. Biisi on aivan ihana, ja tuleva mv:kin näyttää oikein söpöltä~ KYAAA (ノ◕ヮ◕)*:・゚✧



Byhyy, pitäisi tehdä kpopista postauksia useamminkin, mutta en koskaan muista ihkuttaa täälläkin näitä uusia biisejä :o Mutta palaan taas (luultavasti) pian~

일어나

Kaksi SM:in tähdillä tähditettyä draamaa, To the Beautiful You ja Panda and Hedgehog loppuivat edellisellä viikolla. P&H ei ole saanut yhtä suurta suosiota kuin TTBY, mutta luulenpa sen olevan silti hieman tykätympi draama.

To the Beautiful Youhan on siis korealainen versio Hana Kimistä, niin kuin jo aiemmin pohdinkin. Eli se oli siis täysin kritisoitu jo ennen ensimmäisen jakson ilmestymistä. Draaman keulakuvina ovat SHINeen Minho, f(x):n Sulli ja nuori huippusosittu Lee Hyun-woo, joten draaman cast varmasti vetää katsojia puoleensa. SM heitti vielä teaserikuviin mukaan EXOn, ja K:n pojat pääsivät jopa esittämään MAMAn. EXOn lisäksi draamassa vilahti myös LEDApple~ Draaman trailereistakin jo huomasi, että TTBY:hun on käytetty hyvin rahaa. Missä siis vika?

Okei, TTBY on aivan tyypillinen, normaali ja keskiverto kdraama. Hyvät tuotantoarvot ja näyttelijät ovat aina plussaa ja huumori ja bromanssit AINA VAIN LISÄÄ PLUSSAA. Eli jos siis hieman käsikirjoitus sukkaa, niin mitä se haittaa? 8--D

Eli TTBY sai aika negatiivisia arvosteluita, eikä jostain kumman syystä menestynyt myöskään Korean maalla. Miksi? TTBY on juuri sellainen kdraama, joka varmasti tulee ja tulikin jo saattamaan kpop-faneja kdraamojen pariin. Ovathan You're Beautiful, Secret Garden ja Personal Taste myös huippusuosittuja, eikä kukaan valita niiden korneista juonenkäänteistä (Lol, en sitten todellakaan väitä että mikään noista draamoista olisi huono, kaikille annoin mdl:ssä 5/5 8--D)

TTBY ei todellakaan ollut samanlainen kuin Hana Kimi, mutta hyvä kuitenkin. Ne jotka odottivat siitä Hana Kimin kaltaista, pettyivät varmasti. Korealaisen ja japanilaisen huumorin erot tulevat hyvin esille juuri näitä kahta draamaa vertaillessa. Korealaiset olivat tietenkin myös varovaisempia homojuttujen kanssa.
TTBY oli todella viihdyttävä ja hauska draama, yleensä hyvin arvattava juoni pystyi kuitenkin aina silloin tällöin yllättämään.

Awws :)
Niin, ei TTBY ollut minustakaan ihan täydellinen. Mikä haittasi eniten minua, oli Jae-hee, eli siis Ashiya Mizukin korealaisvastine. Tai no ei tämä tyyppi itsessään, vaan se, miten hän päätyi Genie High Schooliin (JA SIINÄPÄ VASTA DORKIN KOULUN NIMI IKINÄ). Nimittäin Jae-heeta ei kolkutellut omatunto minkään Tae-junille aiheutetun onnettomuuden takia, ehei, vaan hän lähti Koreaan vain idolinsa perään. Niin että oliko koko draaman idea se, kun stalkkerifanityttö pääsee soluttautumaan oppansa huoneeseen ja lopulta päätyy tämän kanssa yhteen? YEAH, ainakin se antaa meille faneille toivoa.

Mutta muuten mitään erikoisempia ärsytyksiä ei tullut vastaan. Joka draamassa on omat tyhmiltä tuntuvat ratkaisunsa, joten TTBY oli ihan normaali romanttinen komedia. Koska minulle on tärkeintä ennen kaikkea draaman fanservice fiilis, en tajua miksi TTBY sai niin huonot arvostelut. Tai no, ei huonot, mutta ainakin hyvin jakautuneet mielipiteet. Luulin, että tästä tulisi uusi klassikko ;D
Ehkä olen vain tyhmä, mutta minusta Minho ei näytellyt huonosti. Sullista en tiedä, mutta Hyun-wookin oli loistava.

ZE:A:n Kwangheen näyttelemä Jong-min (<-siinäpä oli homppeli tyyppi <3) ja Kang Ha-neulin hahmo Hyun-jae olisivat minusta ansainneet enemmän ruutuaikaa, niin kuin kyllä moni muukin. 16 jaksoa ei loppujen lopuksi riittänyt kaikkien tyyppien esittelemiseen niin perusteellisesti kuin olisin halunnut, mutta tosi monta perhanan hyvää hahmoa siinä kuitenkin oli.

Ja sitten Panda & Hedgehogista. Kaikki E.L.Fit varmaan kuulivat siitä ja katsoivat lähinnä Donghaen takia, niin kuin minäkin. P&H kyllä osoittautui niin hyväksi draamaksi, että "pelkän" Donghaen takia en sitä katsonut :)


P&H ei myöskään ollut yleisesti mikään täydellinen draama. Juoni oli jopa vielä arvattavampi kuin TTBY:ssä, mutta se ei draaman viihdyttävyyttä vähentänyt. P&H oli minusta todella hauska, enkä kertaakaan kyllästynyt sitä katsoessani. Yleensä tuskailen jokaisen katsomani draamajakson kanssa, että "koska tämä nyt loppuuuuuh?!" jne, mutta tämän draaman kanssa oli tunteet melkein toisin päin: "mitäääh? joko tää jakso loppuu? D:"

Ah, ihana Antique -leffa todisti jo silloin aikoinaan, että kun on kyse korealaisista kakkukahviloista, ei mikään voi mennä vikaan. P&H vain vahvisti näitä tuntemuksia :D Täytyykin katsella tulevaisuudessa enemmän "ruoka-aiheisia" draamoja xD

 Donghae näytteli todella hyvin ja luontevasti, Ko Seung-jin rooli sopi Haelle kuin nenä päähän. Pan Da-yang oli nyt ihan keskiverto naispäähenkilö, joten Yoon Seung-ahn suorituksesta en osaa sanoa mitään. Choi Won-il oli aivan ihana hahmo, joten luonnollisesti pidin myös Choi Jin-hyukista :D Suuret kehut annan myös Oh Yi-nalle, jonka suoritus Won-ilin siskona Won-yina on varmaan paras naisnäyttelijän tekemä suoritus, mitä olen nähnyt kdraamoissa! Won-yi on yksi koko draaman parhaista tyypeistä.

Kaiken kaikkiaan Panda & Hedgehog oli ylisöpö ja kiva draama. Pahimmat kriitikot eivät siitä ehkä pitäisi, mutta on se silti tutustumisen arvoinen :D

tiistai 9. lokakuuta 2012

Ice cream / I scream

Niin, kyllä se on niin että kdraama houkuttelee nykyään melkein enemmän kuin anime. Olen siis laiskistunut animen katsomisessa. Tämän vuoden tavoitteeni (saada MAL:in completed-lista kahteensataan, nyt on 175), ei todellakaan tule onnistumaan, nyyh.

Kaikki kesän yksicourisista animeista on viimein loppunut, vaikken minä vieläkään ole täysin tahdissa mukana. Mutta muutaman sanasen voisin niistä sanoa (ja todellakin vaan muutaman en jaksasdfghjklöäkjjnh...)

Kesäkausi oli aika keskinkertainen, eikä mikään sarja sitten lopulta ollutkaan niin mahtava. Hypettämäni Natsuyuki Rendezvous oli ihan hyvä, mutta myös hyvin kummallinen. Juoni oli ihan ihmeellinen ja animen lopetus vielä oudompi. Kukaan hahmoistakaan ei lämmittänyt sydäntä erityisesti.
Arcana Famiglialle minulla oli positiivinen asenne, mutta se osoittautikin aika sukkaavaksi sarjaksi. Tarina saatiin kyllä juuri ja juuri kuntoon viimeisessä jaksossa, mutta animen fillerimäiset jaksot ja animaation surkea budjetti tekivät sarjasta kuolettavan tylsän.
P.A.Worksin Tari Tari oli juuri sellainen kuin arvelinkin, eli ihan kiva. Ei mitään mullistavaa, mutta nätiltä se ainakin näytti. Musiikkipuoli olisi voinut olla parempikin, mutta pidin siitä silti. Kiva animu.
Kauden outo lintu Jinrui wa Suitai Shimashita oli loppujen lopuksi ihan nautittava sarja, vaikkakin välillä aika tylsä.

Jo kevätkaudella alkaneet Kuroko no Basket ja Hyouka olivat kyllä kesäkaudenkin parasta antia, ja niitä tulee eniten ikävä. Kuroko saa kyllä aivan varmasti jatkoa kakkoskauden muodossa, joten ensi vuosi on pelastettu.
Hyouka oli ensin hyvä, sitten puolivälin paikkeilla innostus lopahti, mutta nousi loppua kohden. Koulun ahdistava tunnelma ja liika vakavuus olivat outoa, mutta muuten aniem oli hyvä. Kaunista ja kallista animaatiota, nam~

Ja sitten ne uudet animet, jotka ovat:

Tonari no Kaibutsu-kun
Kauden yllättäjä. Se on romanttista komediaa, ja erittäin hyvää sellaista! Eikä pelkästään sisältö ole kunnossa, vaan myös ulkonäkö asdfghjhgfsakkjsd;kjdks. Milloinkohan viimeksi olen katsonut yhtä sulavaa animaatiota ja nättiä taidetta? OMG en tiedä mutta hyvältä näyttää (y)


K
K on varmaan kauden odotetuin sarja. Taisin törmätä kys. animeen jo joskus kesälomalla, ja siitä lähtien sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa (eikä mitään suurempia syitä olekaan kuin bishounenit, jumalaiset seiyuut ja BL-vibat) K on myös upealla ulkonäöllä ja animaatiolla siunattu anime, mutta onko juoni kuitenkin jo ihan nähty?

Zetsuen no Tempest
Hmmph. En tiedä mitä mieltä pitäisi olla. Animaatio on kunnossa, mutta hahmot eivät ole osoittautuneet vielä kovin pidettäviksi. No, antaa ajan näyttää.

Kamisama Hajimemashita
Luultavasti heikoin valitsemistani sohjoista, mutta ihan mukavan oloinen. Paremmalta se voisi toki näyttää. Tavoitteena on vain kasvattaa romantiikka-animeiden listaa :D

Sukitte ii na yo.
Iloinen yllätys tämäkin. Hahmodesignt on vähän tönköt, mutta seiyuiden äänet pääsevät kivasti enemmän esille, Ai Kayanon äänestä kun tykkään~ Nyt huomaan, että sohjosta voi myös nauttia :D

...Juu. Ei mitään mullistavaa tällä kertaa. Pian taas juttua draamoista, kunhan saan vaan Panda & Hedgehogin vikan jakson katottua :D

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Leffoja Aasiasta, osa 2/4: ahdistavia jännäreitä

Ja näin jatkuvat leffaesittelyni, tällä kertaa vähän psykologisemmissa ja ahdistavemmissa merkeissä. Tässä siis neljä - miksinäitänytsanoisi - trilleriä(?). Yritin saada joukkoon mukaan vielä yhden elokuvan, mutta mitään sopivaa ei löytynyt, joten tyydytään sitten neljään. Korealaisia leffoja olisi kyllä ollut, mutta niitä on jo muutenkin ylivoimaisesti eniten... Ja tämä postaus on nyt jo ties kuinka vanha ja homehtunut tuolla luonnoksissa kauan, joten oli saatava tämä pian valmiiksi :D Mutta nyt asiaan:

The Man From Nowhere (Ajeossi/2010/Korea)


So-mi (Kim Sae-ron) asuu yhdessä heroiiniriippuvaisen äitinsä kanssa, mutta pakenee aina silloin tällöin naapurissa asustavan miehen luo. Kyseinen mies, Tae-sik (Won Bin), on entinen salaisten operaatioiden agentti, joka traagisen onnettomuuden tapahduttua on jättänyt työnsä, erakoitunut ja pyörittää nykyään panttilainaamoa. So.min äiti tuo kameralaukkunsa panttilainaamoon, mutta laukku ei sisälläkään kameraa, vaan varastettuja huumeita. Kun huumekauppiaat tulevat hakemaan omaisuuttaan, he kidnappaavat So-min ja tämän äidin. Tae-sik tuntee velvollisuuden pelastaa heidät, mutta hän sekaantuu samalla huumekauppiaiden ja gansterien maailmaan.

Siinäpä vasta vaikuttava elokuva. En tiedä mitä muuta pitäisi sanoa. Raakuudestaan huolimatta juoni oli todella hieno. Ja Won Bin todellakin ansaitsee kehunsa.

Leffa oli kyllä sellainen tykitys toimintaa, tappeluita ja verta, että aivan varmasti heikompaa hirvittää. Mutta jos pitää ahdistavista ja toiminnallisista elokuvista, niin mikäs siinä. Korealaiset osaavat tuottaa niin hyviä toimintaelokuvia, että oikein hävettää, miksi tälläsiä mestarietoksia ei ole julkaistu Suomessa. Tosin Suomessa leffa olisi kyllä saanut K-18 -lätkän kotelonsa kylkeen.

Confessions (Kokuhaku/2010/Japani)


Ala-asteen opettajan Yuuko Moriguchin (Takako Matsu) tytär Manami löydetään koulun uima-altaasta kuolleena. Vaikka poliisit uskovat tapahtuman olleen onnettomuus, on opettaja Moriguchi varma, että kyseessä on murha - murha, jonka syyllisiä ovat kaksi hänen oppilastaan. Kostaakseen Moriguchi juottaa näille kahdelle oppilaalle maitoa, johon on sekoitettu HIV-positiivista verta.

Elokuvassa kerrotaan monen henkilön näkökulmasta ja millaisia seurauksia tapahtumilla on kunkin elämiin, ja mikä sai henkilöt käyttäytymään kuten käyttäytyivät. Päähekilöinä Moriguchin lisäksi ovat kolme luokan oppilasta, yhden oppilaan äiti, sekä yliposistiivinen uusi opettaja. Yksinkertaisesti sanottuna elokuva kertoo hyvin monitahoisesta koston kierteestä.

Rakastuin elokuvan tunnelmaan. Sitä on vaikea kuvailla sanoin, mutta missään tavallisessa elokuvassa ei sitä voi kokea. Jo ensiminuuteilla tajuaa, että nyt on kyse jostain hienommasta. Kun aloin katsomaan elokuvaa, en voinut edes aavistaa pelkän esittelyn perusteella, millainen elokuva oli kyseessä. Yllätyin kyllä positiivisesti.
Todellinen mestariteos, vaikkei ehkä kaikista nautittavin sellainen. Toivottavasti löydän tämän dvd:n Lontoosta marraskuussa, kun HMV:n nettisivuilta tämä ainakin löytyy~

The Crucible (Dogani/2011/Korea)


Tunnetaan myös nimellä "Silenced".

Uusi opettaja Seoulista palkataan Mujinin kaupungin kuuroille ja mykille tarkoitettuun kouluun. Uusi opettaja In-ho (Gong Yoo) ihmettelee oppilaiden etäisyyttä ja hiljaisuutta, kunnes saa tietää koulun todellisen salaisuuden. Koulun rehtori ja opettajat käyttävät lapsia seksuaalisesti hyväkseen. Eikä siinä kaikki: pian Inho ja ihmisoikeusaktivisti Ye-jin (Jung Yoo-mi) saavat huomata, että poliisi, lakimiehet, kirkot - kaikki, yrittävät parhaansa piilottaakseen tapahtumat.

Kaikista surullisin asia elokuvassa on se, että se on tehty romaanin pohjalta, joka perustuu tositapahtumiin. Paikka ja henkilöt eivät tietenkään pidä paikkaansa, mutta Koreassa on ollut tälläinen lapsia hyväksikäyttävä koulu, jonka opettajat eivät saaneet kummoisia tuomiota oikeudessa. The Crucible julkaistiin protestina sille, ja jotta ihmiset saisivat tietää enemmän tapahtumista. Elokuva tosiaan herätti paljon keskustelua ja huomiota, ja kiitos sen koulu lakkautettiin, sekä uusissa oikeudenkäynneissä koulun ylläpitäjä sai 12 vuoden vankilatuomion kahta teini-ikäistä tyttöä kohtaan suuntautuneista seksuaalisista lähestymisistä. Toivottavasti tuomioita jaetaan vielä lisää ja vastaavia tapauksia voidaan välttää tulevaisuudessa. Kaikenkaikkiaan hyvin surullinen ja raskasteemainen elokuva, mutta katsomisen arvoinen sellainen.

Rough Cut (Yeonghwaneun yeonghwada/2008/Korea)


Tunnetaan myös nimellä "A Movie is a Movie".

Su-ta (Kang Ji-hwan) on heikkohermoinen näyttelijä, joka näytellessään tappeluita innostuu liikaa ja lopulta hakkaa vastanäyttelijänsä. Ura näyttelijänä on vaakalaudalla, eikä mistään löydy näyttelijää Su-tan pariksi. Gansteri Gang-pae (So Ji-sub) on taas haaveillut näyttelijän urasta koko elämänsä. Su-ta siis turvautuu viimeiseen oljenkorteensa ja pyytää Gang-paeta vastanäyttelijäkseen. Mutta tällä kertaa ei tarvita stunttimiehiä, vaan miehet tappelevat aidosti kameran edessä.

Hyvin vaikuttava leffa. Elokuvassa on sotkettu hienosti yhteen elokuvaa ja todellisuutta: esimerkiksi elokuvan oikea staffikin on päässyt näyttelemään elokuvan staffia. Näyttelijät lukevat Rough Cut'in käsikirjoitusta ja staffit kantelevat sitä mukanaan. Myös päähenkilöiden nimet, Su-ta ja Gang-pae ovat parodiaa: Su-ta tulee sanasta "star" joka taas viittaa (elokuva)tähteen ja Gang-pae tarkoittaa melkein kirjainmellisesti gansteria. Varautukaa mindfuckkiin.

//EDIT Ai niin,  seuraavalla kerralla luvassa komedioita! :D

maanantai 1. lokakuuta 2012

Jrock nostalgiaaah

Niin, joskus hieman reilu vuosi sitten japanilainen musiikki oli vielä ainoata musiikkia, mitä kuuntelin. Nykyään kpop in ohittanut selvästi jrockin, mutta kyllä sitä hieman aina välillä kuuntelee. Eilen iski oikea nostalgia-aalto, kun huomasin (tyylikkäästi myöhässä tietenkin), että abingdon boys schoolilta oli tullut uusi sinkkubiisi WE aRE. a.b.s oli ja on yksi lempijrock -bändeistäni, mutta missasin bändin ensimmäisen sinkun kahteen ja puoleen vuoteen...


Juuh, mutta sitten minun teki mieli kuunnella SPYAIRia, joka on myös yksi suosikeistani. Mutta koska en ole aktiivisena seurannut jmusaa yli vuoteen, oli tietenkin myös SPYAIRilta tullut uutta tavaraa. SPYAIRiin (niin kuin mm. a.b.s:iin, T.M.R:iin jne.) tutustuin tietenkin animen kautta, kun bändin Last Moment soi Bleachin animen 25. ending-biisinä. SPYAIR on jotenkin "tuore" ja helposti lähestyttävä bändi; toisin kuin muinaiset visual kei -bändit. Vanhat ja kuuluisat bändit kuten Dir En Grey, the GazettE tai Kagrra, (kyllä, muinaisilla tarkoitan 2000-luvun vaihteen kieppeillä perustettuja yhtyeitä), ovat aina hirvittäneet minua hieman miljoonilla sinkuillaan ja levyillään. Muutoksia ja kehittymistä kokeita, ja vankan fanikannan keränneitä bändejä on minusta vaikea lähestyä.


 Siinäpä on koukuttava biisi! 0 GAME soi kuulemma myös Japanin The Amazing Spider-Man -soundtrackillä (vähän niin kuin T.M.Revolutionin Web of Night aikoinaan). Ike on niin komea~ \(*3*)/

Kesällä tutustuin Japanin kuumimpaan jrock-bändiin nimeltä ONE OK ROCK, jonka suosio ihmetytti; miksen ennen ole kuullut tästä? Bändillä on jopa virallinen kanava YouTubessa ja kaikki! (Onneksi muutkin bändit ovat viimein ottaneet mallia ja SPYAIRilla ja Ebisullakin on viimein viralliset kanavat.) Elokuussa ilmestynyt musiikkivideo The Beginning on keräänyt jo yli viisi miljoonaa katselukertaa, enkä todellakaan ole nähnyt japanilaisella musiikkivideolla koskaan edes niin paljon vievejä, LOL.
Takan täydellinen englanninääntämys ja vitun coolit musiikkivideot tekevät poikkeuksen sääntöön ja tekevät jrockista vieläkin enemmän länsimaista (noh, ehkä "japanilaisinta" musaa mitä ikinä olen kuunnellut, on An Café, joten ehkä en ole oikea heppu puhumaan tästä...).


Mutta kattokaa nyt sitä, kun se on kaunis! Ehkä hienoin japanilainen musiikkivideo koskaan :o (hmm, jotenkin tässä vihjaan japanilaisten musiikkivideoiden olevan yleensä ei-niin-hienoja :'D)
Juu mutta moi moi ja nähdään taas pian! Oli vain tälläinen nopea postaus vaan  tällä kertaa :D