perjantai 10. toukokuuta 2013

ihmissudesta astronautteihin

Voin iloksenne tai harmiksenne kertoa, että Leffoja Aasiasta palaa jälleen! Mutta enää en tee postauksia tyylilajien mukaan, vaan kerään postauksiini parhaat lähiaikoina katsomani leffat. Tässä postauksessa esittelenkin aika kasan leffoja, joten seuraavaa osaa joudutaankin odottaamaan taas vähän kauemmin. Teksti on spoilerivapaata, kun kyseessä on vain elokuvien esittelyä. Useimmissa leffoissa mukana myös trailerit C:
Leffajulisteet ovat netistä.
Tajusin vasta nyt, kuinka samanlaiset nuo leffajulisteet on XD
 A Werewolf Boy (neukdaesonyeon/2012/Korea) oli ehkä viime vuoden odotetuimmista ja puhutuimmista korealaisista elokuvista. Se oli myös suuri menestys, sillä se pesi maan lipputuloissa jopa viimeisen Twilightin. A Werewolf Boy oli viime vuoden kolmanneksi katsotuin elokuva Koreassa ja myös maan historian menestynein melodraama-elokuva. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Jo Sung-hee.

Elokuva kertoo tarinan tytöstä nimeltä Sun-i (Park Bo-young), joka elää sodan runtelemassa 1960-luvun Koreassa. Sun-i muuttaa perheensä mukana, tai oikeastaan perhe Sun-in sairauden takia, vanhaan taloon maalle. Uudessa kodissa odottaa kuitenkin yllätys, kun sen pihamaalta eräänä päivänä löytyy kummallinen poika. Poika (Song Joong-ki) ei puhu mitään ja käyttäytyy eläimellisesti, mutta perheen äiti (Jang Young-nam) päättää ottaa tämän huostaansa uskoen pojan olevan sodan orpoja. Perhe ristii pojan Chul-sooksi. Sun-in ja Chul-soon välille alkaa muodostua vahva side, mutta se on vaarassa katketa, kun perheelle ja kyläläisille alkaa valjeta Chul-soon todellinen olomuoto.

Minä tykkäsin leffasta todella paljon, sanoinkuvaamattoman paljon. Meidän teinityttöjen rakastamalla Joong-killa on tietenkin ehkä pientä osaa asiassa, mutta leffassa ehdottomasti parhainta on sen tarina. Tarinan loppuunkin on olemassa kaksi eri versiota; alkuperäinen ja pidennetty. Alkuperäinen loppu jättää enemmän katsojan pääteltäväksi, mutta pidennetty loppu lisää pari minuuttia loppuun.
traileri
__________________________

 A Millionaire's First Love (baekmanjangjaui cheotsarang/2006/Korea) on varsinainen klassikko. Sen on kirjoittanut arvostettu ja tunnettu käsikirjoittaja Kim Eun-suk, jonka muita tekeleitä ovat muun muassa hittidraamat Secret Garden ja A Gentleman's Dignity. Elokuvan on ohjannut Kim Tae-gyun.

Nimensä mukaan elokuva kertoo miljonääristä, tai oikeastaan pian miljoonia perivästä, epäkohteliaasta ja tenpperamenttisesta nuoresta miehestä nimeltä Jae-kyung (Hyun Bin). Juuri ennen kuin Jae-kyung on saamassa isoisältään perityn omaisuuden, asettaa isoisän testamentti pari ehtoa rahojen saamiselle. Jae-kyungin on luovuttava luottokortistaan js hienosta autostaan ja elettävä maaseudulla valmistumiseen asti. Maaseudulla samalla luokalla on omalaatuinen Eun-hwan (Lee Yeon-hee), jonka kanssa Jae-kyungilla on enemmän historiaa kuin muistaakaan.

A Millionaire's First Love on yksi tunnetuimmista korealaisista rakkauselokuvista. Elokuva kätkee sisälleen juonenkäänteen, joka joko tulee aivan puskista tai on jo puuduttavan tuttu monista muista korealaisista elokuvista ja draamoista. Muuten elokuva on myös hyvin ennalta-arvattava, mutta ennalta-arvattavuus ei minusta silti ole paha-asia, ainakaan tässä elokuvassa. Minusta A Millionaire's First Love on erinomainen elokuva, joka kannattaa katsoa ihan sivistyksen vuoksi. ;D
 Two Weddings and a Funeral (du beonui gyeolhonsikgwa han beonui jangryesik/2012/Korea) on hyvin rohkea elokuva homoseksuaalisuudesta, ainakin korealaiseksi. Korea on vieläkin hyvin homofobinen maa, mutta kyllä sieltä  hyviä homoutta käsitteleviä elokuvia löytyy. Elokuvan ohjaaja on Kim Jo Kwang-su, yksi harvoista kaapista tulleista ohjaajista Koreassa. Kim Jo Kwang-su on ohjannut tai ollut mukana tekemässä urallaan monia homouteen liittyviä elokuvia.

Min-soo (Kim Dong-yoon) ja Hyo-jin (Ryu Hyun-gyun) ovat kummatkin lääkäreitä, jotka menivät naimisiin kahdesta syystä: Min-soo salatakseen homoutensa vanhemmiltaan ja Hyo-jin adoptoidakseen lapsen tyttöystävänsä Seo-youngin (Jung Ae-yun) kanssa. Vaikka Min-soon parhaat ystävät ovatkin hyvin värikkäitä seksuaalisuutensa edustajia homobaareineen, on Min-soo edelleen ahdistunut Korean homovastaisuudesta. Pian häiden jälkeen Min-soo tapaa kaapista tulleen Sukin (Song Yong-jin), jonka perhe ei vieläkään hyväksy tämän seksuaalisuutta. Elokuva kertoo näiden kahden parin arjesta, sen iloista ja konflikteista.

Two Weddings and a Funeral on minusta erittäin onnistunut elokuva. Se edustaa juuri sellaisia romanttisia komedioita, joista pidän. Romantiikan ja komedian lisäksi elokuvassa on silti myös draamaakin, niin kuin nimessä mainitut hautajaiset jo niin vihjaavat. Kyseinen elokuva on yksi korealaisista lempielokuvistani. Tälläisiin saisi törmätä useamminkin!
traileri
__________________________

Speed Scandal (gwasok seukaendeul/2008/Korea) käsittelee myös kahta muuta korealaisille arkaa aihetta, nimittäin ennen avioliittoa hankittua jälkikasvua ja teiniäitiyttä. Ohjaaja Kang Hyung-chul.

Nam Hyun-soo (Cha Tae-hyun) on kolmikymppinen radio-dj, joka tunnetaan suorastaan tylsän puhtaasta imagostaan. Hyun-soo on lukenut jo jonkin aikaa radio-ohjelmassaan nuoren teiniäidin lähettämiä tarinoitaan elämästään, ja teiniäiti kertoo radiossa lähtevänsä etsimään isäänsä. Kun samainen teini ilmaantuu pienen poikansa kanssa Hyun-soon ovelle, ei siitä skandaali ole kaukana. Hyun-soo yrittää parhaansa mukaan piilottaa tyttärensä Jeong-namin (A Werewolf Boyn Park Bo-young) ja lapsenlapsensa Ki-dongin (Wang Suk-hyun) medialta, eikä Jung-namin haaveilu laulu-urasta ei ainakaan auta asiaa.

Speed Scandal on sympaattinen ja ihan mukava elokuva, mutta sen menestys yllätti minut täysin. Se on peräti Korean kaikkien aikojen kymmenenneksi myydyin elokuva (lipputulojen perusteella). Itse asiassa nukahdin kesken elokuvan katsomisen, muttei se oikeasti niin tylsä ollut XD Siinä oli viihdyttävä ja hyvä tarina, tykkäsin
 A Day with My Son (adeul/2007/Korea) on hiljaisenpuoleinen ja koskettava elokuva, mutta se ei todellakaan kangistunut kaavoihinsa kuin monet samantyyliset elokuvat. Leffan on ohjannut Jang Jin.

Elinkautisvanki Lee Gang-sik (Cha Seung-won) saa viidentoista vuoden hyvän käytöksen jälkeen päivän vapaata vankilasta nähdäkseen perhettään. Gang-sik ei ole viitentoista vuoteen tavannut poikaansa, joka oli tämän mennessä vankilaan vasta vauva. Miten siis Joon-suk (Ryu Deok-hwan) suhtautuu isäänsä, jota ei tunne lainkaan, ja miten Gang-sik voi hyvittää ne viisitoista vuotta pojalleen, joita hän ei ole pystynyt tämän kanssa viettämään?

Elokuva on todella hieno. Se on aika hiljainen elokuva, ja alussa luulin sen olevan tylsäkin, mutta toisin kävi! Elokuva on rakennettu hienosti ja pidin siitä todella paljon. Yllättävintä elokuvassa olivat ne hauskat ja kiusalliset kohtaukset, joilla elokuvan tunnelmaa kevennettiin. Pieni Ryu Deok-hwan ja suuri Cha Seung-won olivat loistava parivaljakko ja he sopivat rooleihinsa. (Oh, minun täytyykin alkaa katsoa enemmän Ryu Deok-hwanin draamoja ja elokuvia!) Suosittelen elokuvaa kaikille, jotka pitävät koskettavasta draamasta.
__________________________

 First Time (di yi ci/2012/Kiina) on kiinalainen versio korealaisesta 2003 vuoden elokuvasta ...ing. Minä en alkuperäistä elokuvaa ole vielä nähnyt, mutta voin sanoa ainakin tämän kiinaversion olleen todella hyvä. First Timen on ohjannut Han Yan.

 Myös First Timen päähenkilötyttö kärsii jostain sairaudesta. Song Shi Qiaon (Yang Ying/Angelababy) suurin unelma on aina ollut ja on olla balettitanssija, mutta hän ei voi rasittaa itseään fyysisesti lihaksia heikentävän sairautensa vuoksi. Hänen sairautensa aiheuttaa muistin heikentymistä, eikä hän aluksi meinaa edes tunnistaa vanhaa ihastustaan Gong Ningiä (Zhao You Ting). Mutta onko kyseessä sittenkään Shi Qiaon muisti, joka temppuilee?

Kiinalaisissa (ja ainakin taiwanilaisissa) leffoissa on sitä jotain... Tykkään mandariinikiinasta todella paljon, ja sitä on ilo kuunnella. Elokuva etenee epäkronologisessa järjestyksessä suurimmalta osalta Shi Qiaon - mutta myös Gong Ningin ja Shi Qiaon äidin (Jiang Shan) - näkökulmasta, joten elokuva voi aika-ajoin vaikuttaa hieman sekalaiselta. Se on nätti niin visuaalisesti kuin musiikiltakin. Gong Ninghan on laulaja bändissä, ja muutaman keikka-kohtauksen lisäksi tämä suloinen anteeksipyyntö-esitys oli yksi elokuvan mieleenpainuvimmista kohdista. Ihana elokuva!
traileri
 Space Brothers (uchuu kyoudai/2012/Japani) perustuu samannimiseen mangaan, jonka animesovitus alkoi myös viime vuonna. Animea katsoin jonkin aikaa, mutta Uchuu Kyoudai jäi minulta sitten kesken monen muun animen kanssa, kun Lontoon-reissulta tullessani en jaksanutkaan pysyä airaavien anime-sarjojen tahdissa... Animena Uchuu Kyoudain tarinankuljetus on ehkä hieman liian hidas, mutta elokuva olikin sitten vastapainoksi todella nopeatempoinen. Ohjaajana toimii Mori Yoshitaka.

Elokuva kertoo kahdesta avaruuteen rakastuneesta veljeksestä, Muttasta ja Hibitosta, jotka lupasivat jo pieninä toisilleen tulevansa astronauteiksi. Vanhempi veli Mutta (Oguri Shun) ei syntynyt onnekkaiden tähtien alla niin kuin pikkuveljensä, eikä saavuttanut tavoitettaan isoveljenä olla avaruudessa ennen Hibitoa. Hibito (Okada Masaki) järjesti isovejelleen kuitenkin tilaisuuden osallistua JAXA:n (Japanin NASA, ihan oikeastikin on olemassa XD) astronautti-pääsykokeisiin juuri ennen omaa matkaansa kuuhun.

Uchuu Kyoudai -elokuva eteni pitemmälle, kuin mitä olin animea katsonut, mutta se jätti myös todella paljon tapahtumia pois. Siksi onkin ehkä parempi, että tarina olisi jo ennen elokuvan aloittamista vähän tuttu. Ei ehkä sekavuuden takia, vaan nautittavuuden takia. Mutta elokuva oli todella symppis ja ihana, varsinkin kun minäkin pidän todella paljon avaruudesta ja astronautti-jutut kiinnostavat minuakin tosi paljon. Ja rakastan leffan 'värejä' ja kuvaustapaa. Plus, casting on onnistunut tässä leffassa todella hyvin! Hahmot näyttävät aivan alkuperäisiltä versioiltaan :D Ai niin, myös ihka oikea astronauttilegenda Buzz Aldrin tekee cameon tässä elokuvassa!
traileri
__________________________

 Helter Skelter (2012/Japani) perustuu ylemmän elokuvan tavoin myös mangaan. Space Brothers on hyvin realistinen, mutta niin voisi ajatella tämänkin elokuvan olevan. Se on hienostelematon tarina julkisuudesta, ja siitä, mitä se voi ihmiselle teettää. Elokuva on kyllä hieman sekava, ja se olisi alkuperäisteokseen tutustuneille paljon selkeämpi. Elokuvan on ohjannut Ninagawa Mika.

Lilico (Sawajiri Erika) on Japanin kuumin julkimo. Tämä kaikkien ihailema supermalli koristaa jokaisen lehden kantta ja mainosta ja on suosionsa huipulla. Kauniin - muttei luonnollisen - ulkokuoren alla piilee kuitenkin kamala luonne. Kun useat kauneusleikkaukset alkavat verottaa Lilicoa, alkaa kunnollinen alamäki. Soppaan heitetään vielä huumeita ja uusi, nuorempi kilpaileva malli (Mizuhara Kiko), ja kaaoksen ainekset ovat koossa.

Helter Skelter on visuaalisesti yksi näyttävimmistä elokuvista, mitä olen nähnyt. Se on jopa niin kaunis, että se haittaa juoneen keskittymistä. Elokuva suorastaan pursuaa värejä! Lilicon uset järjettömät ja värikkäät asut ja kampaukset ovat kyllä hienoa kontrastia elokuvan raskaammille teemoille. Elokuvassa on ahdistavia kohtia ja muita K-18 kohtauksia, mutta kyllä se hyvin mielenkiintoinen leffa on. Pidin kaikesta huolimatta.
traileri
 __________________________

Noh, siinäpäs teille katseltavaa :D Kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa, mitä mieltä olette näistä elokuvista! Tai ehdottakaa muita hyviä leffoja katseltavaksi ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti