torstai 10. lokakuuta 2013

päivä 2

Hellou, tänään vuorossa hyyyyyvin paljon myöhästynyt toinen päivä 30 päivää korealaisia draamoja -juttua, ja tämän päivän aihe onkin aika laaja. Minulla kun on vähän useampi suosikkidraama. Enkä osaa laittaa niitä paremmuusjärjestykseen, joten järjestys on ainakin melkein täysin random.

 Päivä 2: Lempidraamasi
City Hunter

City Hunter kuuluu ehdottomasti suosikkiehini. City Hunter saattaa ehkä olla jopa se ihan ykkönen. Olen katsonut sen jo kaksi kertaa, vaikken katso melkein koskaan mitään draamaa uudelleen. Ja kovasti olen suunnittelemassa kolmatta katsomiskertaa, mutta katsotaan nyt onnistuuko. 

 Syitä, miksi pidän tästä draamasta niin paljon, on monia. Ensinnäkin, sen juoni on loistava. En yleensä pidä kostosta draaman ns. teemana, mutta City Hunterissa se on hyvin toteutettu. Jos City Hunter ei ole entuudestaan tuttu, se siis kertoo Lee Yoon-sungista (Lee Min-ho), joka yhdessä kasvatti-isänsä Jin-pyon (Kim Sang-joong) kanssa kostaa viidelle Korean vaikutusvaltaisimmalle poliitikolle Yoon-sungin oikean isän ja 20:n muun Jin-pyon sotilaskumppanin tapattamisesta. Yksi poliitikko kerrallaan he siis paljastavat näiden juonitteluja julkisuuteen ja saattavat heidät oikeuden eteen. Kansalaiset ristivät salaperäisen poliitikkojen kimppuun hyökkäilevän rikollisen City Hunteriksi, ja City Hunterin oikeaa henkilöllisyyttä ryhtyy selvittämään vahvasti oikeudentuntoinen syyttäjä Kim Young-joo (Lee Joon-hyuk ♥). Jin-pyon käskystä huolimatta Yoon-sung rakastuu juuri presidentin henkivartijavoimiin päässeeseen Kim Na-naan (Park Min-young), ja se tekee asioista vielä monimutkaisempia. Mainittakoon vielä, että rakastan City Hunterin hahmoja *A*

 Muita syitä City Hunterin upeudelle on muun muassa sen loistava, mieleenpainuva soundtrack. Ja nyt tarkoitan ihan kunnon orkesterimusiikkia enkä vain laulettuja biisejä, vaikka Kim Bo-kyungin Suddenly onkin yksi kauneimmista OST-biiseistä, mitä olen ikinä korealaisissa draamoissa kuullut. Ja muutenkin draama on hyvin tuotettu (lue: siihen on kaadettu paljon rahaa).

Shut Up! Flower Boy Band

Ah, Shut Up! Flower Boy Band kuuluu myös aivan kärkipaikoille mun listalla. tvN-kanavan draamat ovat melkein aina varmasti loistavia, ja niin oli myös tämä draama.

 Rakastan elokuvia ja tv-sarjoja, jotka kertovat poikaporukoista. SUFBB on sellaisten aatelia, juuri sellainen mistä pidän. Sen tarina kertoo kuudesta kaveruksesta, jotka muodostavat Eye Candy -nimisen bändin. Poikien huonomaineinen poikalukio lakkautetaan ja heidät siirretään hienoon sekalukioon. Eye Candy löytää vastustajansa uudesta lukiosta ja samalla kohtaa sekä traagisen menetyksen että uuden alun.

 SUFBB:n ehdottomia kohokohtia ovat sen persoonalliset hahmot, cast (Sung Joon ja Lee Min-ki ♥) ja soundtrack ja bromance. Eye Candyn pojilla on kaikilla omat murheensa ja salatut tunteensa, ja jokainen pojista saa tarpeeksi ruutuaikaa. SUFBB näyttää aivan törkeän hyvältä ja niin myös kuulostaa, kuin jo mainitsinkin. Omistan kyseisen draaman soundtrackin ihan fyysisessä muodossakin, ja aijai sitä onkin tullut kuunneltua tosi paljon.

Reply 1997

Voi luoja, saattaisiko sittenkin Reply olla se ihan ykkönen? En osaa päättää, on aivan liikaa mahtavia draamoja!

 Replyssä on luultavasti kaikista katsomistani draamoista paras tarina. Se kertoo ystäväporukasta, joka tapaa toisensa pitkästä aikaa luokkakokouksessa vuonna 2012. He muistelevat lukiovuosiaan, erityisesti vuotta 1997; aikaa, jolloin he astelivat aikuisuuden kynnyksellä ja aikaa, jolloin he rakastuivat. Aivan aluksi draama koukuttaa katsojan kiusaamalla kysymyksellä kuka on päähenkilömme Si-wonin (A-Pinkin Eunji) aviomies. Onko se Yoon-je (Seo In-guk), Si-wonin paras ystävä lapsesta saakka, vai Tae-woong (Song Jong-ho), Yoon-jen isoveli, joka on ollut jo kauan ihastunut Si-woniin?

 Reply on aivan mahdottoman lämmin ja ihana draama, mutta on siinä paljon sellaistakin, mikä sai silmät kostumaan. Se on uskomattoman luova ja yllättävä korealaiseksi draamaksi! Siinä on aivan uniikki tunnelma, ja toivon että se sama jatkuu myös Reply 1994:ssä. Ja rakastan yli kaiken Kang Joon-heeta, jota näytteli Hoya

School 2013

School 2013:n paras puoli on se, että se keskittyy puhtaasti kouluun. Siinä ei ole mukana musiikkia, niin kuin monissa muissa lukioon sijoittuvissa draamoissa. Se kertoo ystävyydestä, sekä lukiolaisten useista ongelmista koulussa ja kotona.

 Ihan häpeilemättä voin sanoa draaman bromanssin suurimmaksi syyksi, miksi katsoin sen. Go Nam-soonin (Lee Jong-suk) ja Park Heung-soon (Kim Woo-bin) välinen kovia kokenut ystävyys on sydäntäriipaisevaa ja samalla niin söpöä. Ylisöpöä ystävyyttä draamasta löytyy myös kiusaaja Oh Jung-hon (Kwak Jung-wook) ja tämän kahden ystävän väliltä. Fanityttöystävällisen sisällön lisäksi School 2013 nostaa esiin hyvin kiinnostavia mutta rankkoja aiheita, kuten koulukiusaaminen, väkivalta ja kuinka rankkaa koulunkäynti Koreassa oikesti on, jos haluaa menestyä. Draaman hahmot ovat kiinnostavia juuri sen takia, kun kaikilta löytyy jokin ongelma, liittyi se sitten kouluun tai perheeseen. School 2013 oli aika-ajoin vähän tylsäkin, mutta pidin sen käsittelemistä aiheista todella paljon!
___________

 Olen katsonut aika monta draama tähän mennessä, ja jokainen kahta-kolmea poikkeusta lukuunottamatta on ollut loistava! Mutta nämä ovat siis ne ihan lempparit. Listalla voisi vielä aivan hyvin olla mm. White Christmas, Bridal Mask, The King of Dramas, A Gentleman's Dignity ja Ghost, mutta koitin pitää sen mahdollisimman lyhyenä XD

 Nonniin, en ole tähän postaukseen vieläkään ihan tyytyväinen, mutta oli se pakko saada julkaistua joskus XD Päivän 3 aihe onkin sitten soundtrackit, ja tässä postauksessa tulikin niitä varmaan ilmi jo muutama! Niissä merkeissä siis ensi kerralla!

PS. Fanfestissä oli niin kivaa ;A;

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti